Eilen oltiin 2kk neuvolassa ja kyllähän me oltiin arvuuteltu, että on tuo ihan hirveästi kasvanut kun 56:n vaatteet ei mahdu eikä oikein osa 62:stakaan, mutta ihan niin isoihin lukuihin ei sitten oltu varauduttu. Pikku-Ukko siis 2 kk ja 4 päivää oli 62,5 cm pitkä (tosin neuvolantäti sanoi, että pituus nyt voi olla mitä vaan vähän mittaajastakin riippuen) ja painoa 6,57 kg. Tarkoittaapi sitä, että niinä 65 päivänä kun tuo on ollut mahan ulkopuolella, se on saanut lisää pituutta yli 10 cm ja painoa melkein 2,5 kg.. Se ei ole ihan vähän kun ajattelee, että painoa on tullut 59% ja pituuttakin yli 20% lisää syntymähetkeen verrattuna. Päivittäinen absoluuttinen kasvuvauhti on siis ollut 37,5 grammaa ja 1,6 mm päivässä... Mikä määrä soluja (ja solunjakautumisia) tuohon vaaditaan! Ja ilmankos se syö ja syö ja nukkuu (ja kakkii, tietty) kooooko ajan.
Eilen tajuttiin myös pari muuta olennaista juttua pojan pituudesta - se ei nimittäin kohta mahdu enää turvakaukaloonsa ja vaivalla hankittu rattaidenkoppakin on jäämässä pian ahtaaksi. Harmittaa sinällään, koska meidän taloyhtiön hissi oli rajoittava tekijä vaunujen koon suhteen ja jouduttiin ostamaan sellainen malli, jonka kanssa mahtuu aikuinen, koira ja vaunut samaan kyytiin. Huoh. Alan toivoa entistä enemmän, että poika innostuisi kantamisesta, niin päästäisiin koko rattaista.. Vaikka mihin poika sitten laitetaan päikkäreilleen, en tiedä. Joka tapauksessa turvaistuimen ostoon varmaan joudutaan nyt vähän aiemmin kuin oli ajatuksena.
Äiti iloitsee nyt kuitenkin tästä huolimatta siitä, että poika kasvaa ja voi hyvin. Se hälventää vähän huolta myös suolen toiminnoista, ilmeisesti kakan vihreydestä huolimatta ravintoaineita imeytyy oikein hyvin. Tekisi mieli tehdä oikein hienot excelitkin kasvusta, mutta Kasvukäyrät-sivu saa nyt riittää vaikka sinne ei käsittääkseni niitä pisteitä saakaan kuin sen kolme. Eipä meillä vielä niitä mittauksiakaan niin montaa ole takana. Toistaiseksi poika siis huristelee siellä +2:n käyrien tuntumassa, se riittäköön. Ja näyttää jo vähän sellaiselta pieneltä, läskiltä Buddha-patsaalta. Ranteissa ja polvissa alkaa olla niitä poimuja, jotka näyttävät kuin joku olisi unohtanut kumilenkin väliin ja suoraan sanottuna ne kasvonpiirteet, jotka pojalla syntyessä oli ovat jo häipyneet jonnekin jättiposkien ja komean kaksoisleuan taakse. Vaan eipähän kuulemma tämäkään vaihe kestä kovin kauaa, ilmeisesti kuukauden parin päästä vararavinto on jo kulutettu ja toisenlainen ilme tulee taas esiin. Joten nautitaan tästä buddhakaudesta nyt sitten :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti