Pari sanaa lastenvaatteiden suunnittelijoille!

Onneksi hankin meidän pikkuvauvanvaatteet käytettynä kavereilta ja Huuto.netistä, koska poika on siis nyt reilu 2kk vanhana jättämässä 62:n vaatteitakin pieniksi ja en edes halua ajatella mikä määrä rahaa olisi mennyt hukkaan jos olisi täyttä hintaa maksanut kaikista niistä vaatekappaleista, jotka olivat päällä kerran pari (niitäkin oli, jotka eivät mahtuneet edes silloin kun sairaalasta tultiin kotiin). Kävin taas tänään läpi Pikku-Ukon piironkia ja yritin saada selvyyttä siitä, minkälaisia vaatetarpeita meillä on viilenevän syksyn ja talven varalle. Kun koko kesän on voinut mennä pelkällä bodyllä ja sukkiksilla, mulla ei suoraan sanottuna ole vielä mitään käryä, mitä pitäis kylmällä ilmalla tuollaiselle pienelle pukea. Kerroksia ilmeisesti. Onneksi on kaverilta ostettu, hänen kahden pojan pitämä POP:n windstopper, joka kuulemma on ainakin näppärä ja sinne alle saa niitä kerroksia. Ja äitiyspakkauksen toppahaalari, toki.

Poika antoi sen verran pitkät päikkkärit, että ehdin lajitella ne pienempien kokojen vaatteet. Niitä on niin paljon, että siinä tuli kolme pinoa: säästetään, jos meille ikinä tulee kakkonen - kirpparille tai kavereille ja kierrätykseen. Siinä niitä vaatteita katsellessani tuli vain mieleen, mitä yhdistäviä tekijöitä oli niillä vaatteilla, joita oli käytetty ja niitä joita useista omistajista huolimatta ei ollut käytetty juuri yhtään. Tässä muutama pointti mietittäväksi vaatesuunnittelijoille, olkaa hyvä, enkä veloita konsultoinnista mitään ;)

• Mitoitus. Jos kokolappu sanoo, että vaate on tarkoitettu 3-6 kuukautiselle vauvalle, mutta se oikeasti menee hyvin kapealle 56-senttiselle, ei ainakaan uusi äiti älyä laittaa vaatetta käyttöön silloin kun vielä voisi. Tämä koskee erityisesti ulkomaalaisia vaatteita ja merkkejä, mutta Suomessakin paljon tavattu Name It tekee ainakin meidän paksukaiselle ihan naurettavan kapeita vaatteita. Pituus täsmää, muttei tuo leveys. Ja lisää ihmeellisiä huomioita: kuka tekee niin kapeita hihoja ja puntteja, ettei normaalin vauvan nyrkki tai jalkaterä mahdu niistä ilman että sauma ratkeaa (kokeiltu on)? Eihän sitä nyt hyvänen aika voi mitoittaa hihaa niin, että ranne mahtuu juuri ja juuri siihen, muttei nyrkki? Meidän perheessä ei ainakaan ole mitään Star Trek -siirrintä, jolla vaatteet siirretään lapsen päälle kuitu kerrallaan. Kiva kyllä olisi, nyt kun tuo alkaa liikkua enemmän..
• Napit, taskut, rusetit, isot kohokirjailut ja pikkuvauvalla huput selässä. Miksi? Jos pieni viettää alussa aikaa nimenomaan selällään, kuka tampio laittaa vaatteeseen kiinni möykkyjä, jotka nimenomaan tekevät vaatteesta pienelle epämukavan. Saati sitten hankalan pukea varsinkin siinä vaiheessa kun vauva ei edes vielä kannattele päätään (nappikiinnitys, nimittäin). Sama kysymys joidenkin vaatteiden valtavista käänteistä, jotka jäävät painamaan. 
• Edellistä jatkaen, ennen kuin lapsi kannattelee päätään pitäisi sillä käyttää (ainakin ensikertalaisäidin) pelkästään kietaisubodyjä. Tavallisten bodyjen kanssa turhautuu koko perhe ja ihan turhaan kun hommasta selviää kietaisubodyn avulla helposti ilman traumoja. Pikku-Ukko on pystynyt nyt parikuisena vasta sietämään vaatteen pään yli vetämistä eli nyt pärjätään jo niiden vain ylhäältä avattavienkin bodyjen kanssa. 
• Nappikiinnitys kun voisi laittaa vetoketjun. Tämä on varmaan itsestäänselvä?
• Jäätävän kokoiset pesulaput vaatteissa, joilla on lyhyt käyttöaika yhdellä lapsella ja yleensä hyvä jälleenmyyntiarvo, siis jos ne hiivatin laput ovat tallessa. Raivostuttaa pitää lappuja hiertämässä vain siksi, että potentiaalinen ostaja näkee, mitä kokoa ja merkkiä vaate on tai missä lämpötilassa se pestään. Positiivistä palautetta kotimaiselle (?) Tuttalle, jonka bodyissä ainakin meillä on pesuohje painettuna selkäosan sisäpuolen kankaaseen. Smart.
• Vaatteet, jotka on tehty materiaalista, joka ei kestä pesua vähintään 40 asteessa ja mieluitenhan kaiken pitäisi kestää 60C, jotta sen heittäisi muun pyyhepyykin kanssa samaan. Ihan oma lukunsa on vaatteet, jotka eivät kestä pesua lainkaan - jätetään nyt ne merkit mainitsematta, jotka tulevat heti kaupasta ostettuina yhden pesun jälkeen vinoiksi, nukkaisiksi tai saumoista ratkenneiksi... 

Jos siis minä saisin pukea pikkuvauvan, pitäisin sillä pelkästään niitä unihaalareita (säästyy useamman vaatekappaleen pukemiselta) vetoketjukiinnityksellä (edelleen, tämä varmaan on itsestäänselvää?), joissa olisi käännettävät hihansuut (säästyy tumppujenlaitolta) ja kyllin isot jalkaterät (säästyy siltä, että joutuu leikkaamaan joka housusta puntit irti kun muuten isot vaatteet ei mahdu jalasta omalle pienelle - kuten yksi kaverini joutuu tekemään). Housuja ja muuta mukavaa voi alkaa pitää sitten vähän isommalle tapaukselle, kun ensin on opeteltu ylipäätään käsittelemään sitä muksua.

Käytännöllisyyden sijaan tuntuu vähän siltä, että osa vaatteissa suunnitellaan tyhmille ensikertavanhemmille, jotka hypistelevät niitä ihastuneina kaupassa ennen lapsen syntymää tai sitten niille ihan yhtä kuutamolla oleville kummeille ja sukulaisille, jotka ostavat näitä epäkäytännöllisiä hirvityksiä lahjoiksi niille ihastuneille ensikertavanhemmille. Uskon, että markkinoilla oikeasti olisi tilaa kunnon vaatteillekin, jotka ovat järjellä mitoitettu, suunniteltu ja tehty materiaalista, joka kestää käyttöä. Sen verran paljon kun ihan tavallinen lapsenvaate maksaa, niin luulisi sillä katteella tekevän jotain järkevääkin...