Mitenhän monta kertaa mä vielä hämmästyn siitä, että juuri kun oon luullut, että asiat menee jollain tietyllä tavalla, ne meneekin jotenkin ihan eri lailla. Niin kuin että juuri kun ajatteli, että nythän tää imetys sujuu, niin tulee patti ja kuumotusta rintaan (joka alkaa onneksi vähän laskea nyt kun oon imettänyt tosi tiheästi ja melkein asunut kuuma kaurapussi rinnalla). Ja poika kun on aina myös syönyt hyvin, niin sitä tietysti ajattelee että sekin vaan jatkuu.
No, nyt näiden vatsanväänteiden ja kakkaongelmien lisäksi on tullut yksi viehättävä ja äidin sydäntä lämmittävä oire, nimittäin tissiraivarit. Kun Pikku-Ukko on ennen melkein pomminvarmasti rauhoittunut rinnalle syömään, niin nyt homma ei toimi jos poika on yhtään kireä tai kipeä ennen syöttöä, se huutaa vaan rinta suussa eikä meinaa ollenkaan ottaa otetta koko rinnasta. Siihen, että maanittelen ottamaan rinnasta kiinni tai koitan rauhoittaa pojan muuten, että päästään vihdoin syömään saattaa mennä mitä vaan parista minuutista varttiin. Luojan kiitos toistaiseksi sentään kun poika vihdoin ottaa sen otteen, tiedän että kriisistä on päästy taas kerran yli - ei se jää huutamaan siihen vaan syö onneksi kunnolla loppuun asti. Mutta surkeaa on ennen kuin tuohon asti päästään. Sen ainakin olen huomannut, että yhtään ei auta itse hermostua, sitten mikään ei enää suju. Pitää vaan kestää pojan huuto ennen ja yrittää rauhoittaa tilanne, että pystyttäisiin keskittymään asiaan. Mutta huoh, ei tämä imetys todella niin helppoa ole kuin etukäteen ajattelin. Ennen synnytystä taisin miettiä vaan, että mikäs tuossa, tunkee rinnan suuhun ja antaa mennä, voi olla vähän kipeänä paikat mutta sekin menee ohi. Sitä ei tajunnut, miten kamalan henkilökohtaista kaikki imetysongelmat kuitenkin ovat.
Jatkan ällöjä kakkatarinoitakin, koska taas on uutta oiretta. Enkä tiedä edes onko kyse nyt samasta ongelmasta vai kahdesta eri ongelmasta, jotka vain sattuvat tulemaan samaan aikaan, mutta sen lisäksi että kakan koostumuksessa on ollut probleemia (minkä edelleen luulen johtuvan ainakin osittain jostain mitä olen syönyt) poika tosiaan myös nyt harventaa kakkaamisvälejä. Nyt pari päivää siis semmoinen 12-14 h välinä, kun ennen on tullut neljään tuntiin ainakin yksi kakkavaippa. Ja masuun selvästi sattuu kovasti. Äsken Jiin kanssa hiukan avitimme tilannetta mittaamalla samalla pojalta kuumeen, jotenkin se kuumemittari tuntui stimuloivan ja yhtäkkiä siinä edessä oli valtaisa kakkatulva. Onneksi ihan normaalia kakkaa tällä kertaa (eikä kuumettakaan ollut). Ja poika on ollut aurinkoinen, utelias itsensä heti kun saatiin tyhjennys tehtyä.
Ilmeisesti jossain tässä 2-3 kuukauden kohdilla tuo kakkaväli joka tapauksessa harvenee, joten seurataan nyt tilannetta vielä. Mutta jos tuota alkaa harvemmin tulla ja poika on edelleen kipeä, pitää miettiä saisiko esim. mallasuutteesta vähän apuja - joku Jiin kaveri oli kehunut, että heidän lapsilleen oli toiminut kovasti helpottavana. Mutta jotenkin sitä toivoisi, että päästäisiin näiden vatsajuttujen kanssa edes hetkeksi tasaisempaan tilanteeseen, niin tietäisi miten itse toimia. Yritänkö nyt syödä varovaisemmin vai en? Välttelenkö maitoa vai en? Syönkö maitohappobakteereita itse? Syötetäänkö mallasuutetta tai jotain muuta vai ei? Vaihdetaanko D-vitamiinitipat (tällä hetkellä Rela-D ja tuntuu olevan melkoista dynamiittia vatsalle sekin, vaikka niin kai ne kaikki sitten) tai Cuplaton johonkin toiseen (Dysflatyl on kavereille toiminut kuulemma paremmin)? Miten tääkin voi olla näin monimutkaista??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti