Kaverini Facebook-statuksesta virisi kiinnostava keskustelu siitä, mitä muut äidit tekevät imettäessään. Kaveri oli 3,5kk:n imetysten aikana ehtinyt lukea koko Taru Sormusten Herrasta-trilogian ja kaikki Harry Potterit ja etsi nyt lisää luettavaa. Hän sai paljon hyviä lukuvinkkejä, mutta jossain kohti joku toi esiin, että jossain viime Vauva-lehdessä ihan joku psykologi oli sanonut, että imetysaika pitäisi pyhittää äidin ja lapsen suhteelle ja siis äidin tulisi tuijotella koko toimituksen ajan lastaan silmiin. Tai jotain sellaista, en vielä ole saanut käsiini tuota numeroa, että olisin voinut lukea itse jutun, mutta näin ymmärsin.
Joka tapauksessa itse keskustelun pohjalta kävi aika selväksi, että Paskoja Mutseja on ainakin mun kaveripiirissä enemmistönä - siis niitä, jotka todella kehtaavat imetyksen aikana katsoa ihan-sama-mihinaikaan esitettäviä sarjoja ja huonoa tosi-teeveetä, lukea hyvää ja huonoa kirjaa, surffata netissä, räplätä puhelintaan ja niinpoispäin. Itse olen sohvan nurkassa istuessa saattanut mahdollisesti ehtiä katsoa kaikki Harry Potter-leffat, koko Mel Brooksin tuotannon, kaikki DVD-julkaistut How I met your motherit, Scrubsit ja Numb3rsit ja Netflixistä ainakin kaikki jaksot sarjoista Kovat kaulassa, Life Unexpected ja en edes muista mitä kaikkea muuta. Aijuu, Alienit ja ison kasan 60-luvulla tehtyjä sotaleffoja (Hurraa Clint Eastwood, Telly Savalas, Richard Burton ja kumppanit!). Ja blogannut aika tavalla ;)
Ymmärrän ihan oikeasti sen, että imetys on äidin ja lapsen suhteessa tosi tärkeä hetki. Musta on ihanaa, että voin sen kautta antaa Pikku-Ukolle "kaiken mitä se tarvitsee" eli ravinnon ja läheisyyttä yhdessä paketissa. Kiva hetkihän se on mullekin, paitsi kun tuo tempoo sitä nänniä mihin suuntaan sattuu tai raivoaa ennen kuin pääsee asiaan. Mutta ei herranjestas sentään, poika on niin hidas syömään, että siinä menisi kyllä ikä ja terveys silmiin tuijotellessa jos ei mitään muuta saisi tehdä samaan aikaan. Jos meillä on päivässä 6-10 syöttöä, jotka kestää keskimäärin 25-40 minuuttia (poika vetää yhtä rintaa 10-20 minuuttia ja yleensä toinen rinta on vähintään vähän hitaampi syödä), niin se tekee yhtä päivää kohti keskimäärin yli neljä tuntia imetystä. Joka päivä. Viikossa lähes 30 tuntia, kuussa reilusti yli sata. Joista suurimman osan aikaa poika pitää joko silmät kiinni tai tuijottaa hypnotisoituna mun rintaa ;)
Kyllä siihen aikaan mahtuu niitä hyviä hetkiä, jolloin ne katseet kohtaa - niissä on mieletöntä olla mukana ja läsnä. Mutta valtaosan aikaa saisin tuijotella ihan keskenäni ja täytyy myöntää, että nyt olen kyllä niin väsynyt, että pari tv-sarjaa saa elämän tuntumaan vähän sujuvammalta. Niin että sori nyt psykologi, mutta jatkan niiden katsomista, ainakin kunnes lapsi alkaa opetella puhetta ja jatkuva taustapuhe kuulemma häiritsee puheen normaalia kehittymistä. Ja silloinkin ehkä otan vaan kuulokkeet käyttöön. Varmasti on sellaisia ihmisiä, jotka pysyvät täysjärkisinä antaen joka hetken lapselleen. Minä vaan en vielä ole niin hyvä äiti. Jossain siinä tissiraivarin jälkeisessä koomassa on ihan kiva piipahtaa seuraamassa, miten niiden FBI-tutkijoiden elämässä on siinä välissä tapahtunut :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti