Kehitys on tässä vaiheessa jännä juttu. Eilen kuultiin eka nauru, joka sittemmin ei ole toistunut. Tänä aamuna Pikku-Ukon tarinatunti keskeytyi siihen, että tyyppi ykskaks löysi nyrkkinsä. Hän on kyllä jo kuukauden päivät tarmokkaasti heilutellut käsiään eessuntaas, viuh viuh, mutta tänään tasan seitsemänviikkoisena ensimmäistä kertaa selvästi tajusi, että hei siinä heiluu mun käsi!
Päivä on kulunut terhakkaassa käsitreenissä, kun poika tillittää oikeaa nyrkkiään ja heiluttaa sitä kohti kaikkea mahdollista. Kaverilta saatu Alfons Åberg -nukke sai useaan kertaan nenilleen, kun sitä piti pojan lähettyvillä. Ja mikä haltioitunut keskittyminen samalla kun yrittää toistaa liikerataa uudestaan ja uudestaan. Ihan kuin poika funailisi, että "joo, tää siis kuuluu muhun tää heiluva juttu ja näin kun tätä liikuttaa niin muks, se osuu tuohon edessä olevaan ja tuohon vieressä olevaan.. eiku oho, se onkin liian kaukana".
Kyseessä on toistaiseksi vasta oikean käden löytyminen, vasen heiluu kyllä tahdissa, mutta kaikki huomio on kyllä kiinnittynyt siihen oikeaan. Onkohan tällä muuten jotain yhtymäkohtaa kätisyyden määräytymiseen? Isä ja äiti ovat oikeakätisiä, mutta vasureita on myös paljon suvussa. Saas nähdä kuinka käy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti