Eilen oli ensimmäinen vatsatanssitunti ja oli kyllä huippukivaa! Olen joskus kaverin polttareissa käynyt aiemminkin ja ihan yhtä vaikeaa oli kuin silloin, lonkanpudotukset ja käärmekädet ja ylä ja alakropan erottamiset. Mutta tuntiin ei tarvinut ajatella kakkavaippoja ja sitä kuinka karsea siivo täällä sisällä on tai sitä kuinka vähän sitä jaksaa omaa rakasta pientä aktivoida kun mieluummin toivois, että se vaan ottais sairaan pitkät päikkärit just nyt. Jii meni kiltisti kaverin miehen kanssa kärryttelemään siksi aikaa ja lupasi mennä vuorojensa puitteissa jatkossakin, joten jouluun asti pitäisi voida ainakin käydä tuolla tunnilla.
Teki niin hyvää sekä hakea liikettä selvästi tosi huonoon kuntoon päässeeseen kroppaan ja tehdä se vielä tanssityylillä, joka oikein korostaa naisellisuutta, läskeistä huolimatta. Tajusin, että pitää oikeasti alkaa panostaa kuntoon pääsyn lisäksi siihen, että alkaa taas tuntua naiselliselta. Se on pikkasen päässyt unohtumaan tässä vatsakummun, turvotusten ja ummetuksien ynnä muiden ilmestyttyä.. On kiva, että rinnat olivat hetken ihan vaan koriste ja liikkeen aksentti eikä Pikku-Ukon lisäke. Ja että kaikki läskit olivat hetken kivalla tavalla liikkeessä eivätkä vaan tiellä.
Mutta on jännää, kun sulkee silmät ja muistaa liikkeen ja sitä tekevän kropan. Ja kun avaa silmät ja katsoo peilistä, ei näe sitä mitä pitäisi, omaa kroppaansa. Eikä tämä lainakroppa jaksa sitä mitä pitäisi, vaikka ennen jaksoi ja pystyi. No, käsien yhdistäminen jalkoihin tökki kuten ennenkin, joten se oli sentään tuttua ;) Tajusin kuitenkin siinä omia haparoivia liikkeitä tuijottaessa, että mun ongelma näiden kilojen kanssa ei siis ole itse paino, vaan se etten löydä itseäni tämän kropan sisältä. En näe sitä, kun katson peiliin, en tunne sitä kun liikun. Tai kun kosketan Jiitä. Jossain kohti tätä raskautta hukkasin sen, ja aloin olemaan pelkkä Raskaana Oleva Nainen samoin kuin nyt olen Synnyttänyt Nainen ja Äiti. Haluan olla minä taas. Loppujen lopuksi kai siis päänsisäinenkin ongelma.
Muistelen sitä, kun ennen Jiin ilmestymistä elämääni ensimmäistä kertaa tsemppasin itseni tosi hyvään kuntoon. Se alkoi yhdestä ahdistuksesta, jota lähdin ensimmäistä kertaa lapsuuden purkamaan lenkkipolulle. Ja tavoitin siinä muistoja siitä kymmenvuotiaasta, joka vielä tykkäsi liikkumisesta (ja itsestään). Jatkoin juoksua, ensin toisen päivän, sitten kolmannen, viikon, kuukauden ja siitä se sitten lähti. Siinä juostessa löysin sisältäni taas itseni ja nautin siitä, että pystyin liikkumaan enemmän, että tunsin sen yhä paremmin ja saatoin vihdoin luottaa siihen. Sitten vaihdoin töitä, ahdistuin kaiken kiireen alle, uuvuin vähän (oikeasti aika paljon), tsemppasin itseni ylös uupumuksesta, mutta koskaan ei energia palannut enää sille tasolle, että olisin jaksanut enää kunnolla liikkua. Ja sitten tulinkin jo raskaaksi ja puolet siitä vietin liikkumatta, etten vaan olisi tehnyt istukalle ja sitä kautta lapselle mitään vahinkoa. Sanomattakin selvää, että luottamus kroppaan katosi samalla hetkellä. Loppuraskaudesta toivoin siitäkn vähän ja synnytyksen jälkeen olin taas ihan euforinen, mutta suhteessa äitiyteen, en niinkään naiseuteen. Varsinkaan kun tajusin, kauanko minulla kestäisi toipua ennalleen (jos se ylipäätään on koskaan mahdollista näistä lähtökohdista).
Joten tässä sitä nyt ollaan. Olen hirvittävän innostunut tuon tanssitunnin jälkeen. Ja samalla todella hämmentynyt siitä, mitä minun nyt pitäisi itseni kanssa tehdä. Kilojen karkotus on yksi asia, mutta ennen kaikkea haluan takaisin sen ylpeyden ja luottamuksen kehooni. Viimeksi se tuli juoksemalla, mutta nyt ihan aikuisten oikeasti se ei ole näillä heikoilla lantionpohjan lihaksilla mikään vaihtoehto. Ne pitää saada ensin kuntoon. Mutta jotain pitäisi tehdä jo nyt tällekin. Aikaa ei ihan hirveästi niiden kakkavaippojen keskellä ole, eikä mahdollisuuksia ravata hienoissa jumpissa - tuo yksi tunti viikossakin voi joinain viikkoina olla liikaa.
Haluan silti uskoa, että tässäkin asian tajuaminen on ensimmäinen askel tiellä sen ratkaisuun. Kyllä tämä jotenkin tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti