Ryömitään!

Joo-o, minähän olin ihan varma, että kun Pikku-Ukko sitä konttausasentoa niin kovin hakee jo, että me skipataan koko ryömiminen. Taas olin väärässä, tietenkin :) Jii vahti poikaa kun minä yritin nukkua flunssaani pois ja kun sitten viimein sain kerittyä itseni ylös punkasta, loistaa toisella naama ihan kympillä ja sain kuulla, että nyt meillä ryömitään. Mitä tekee rakastava äiti ja vaimo: ei usko, kun kerrotaan... Ajattelin, että Jii nyt oli vähän tohkeissaan vaan ylipäätään tuosta pojan vahtimisesta, kun on vähän vähemmän osallistunut viimeisten koulu- ja työkiireidensä vuoksi meidän arkeen. Ja että se n tuijottanut iPadiinsa niin paljon, ettei vaan huomannut, kun Pikku-Ukko pyörähtää ja liikkuu siten ympäri lattiaa. Mutta poika oli itsekin hommasta niin tohkeissaan, että esitteli kyllä melkein heti uutta taitoaan ja kyllä se toden totta ryömimistä on. Kauheasti kauhotaan käsillä ja kiskotaan kyynärvarren tuella itseään eteenpäin kohti milloin mitäkin ihanaa lelua.

Nyt minua kiinnostaa, kuinka käy konttaamisen. Poika nimittäin tuntui unohtaneen koko konttausasennon hetkeksi. Toivottavasti siihenkin jossain kohti vielä palataan, luultavasti silloin kun vähiten taas sitä odotan...