Käsittämätöntä, miten nopeasti Pikku-Ukko toipui oksennuksistaan. Vieläkään ei osata sanoa, mikä sen oikein aiheutti (taudin tai toipumisen), mutta koko eilisen meillä oli niin pirteä poika, että meillä vanhemmilla oli vähän orientointivaikeuksia. Ja uskomatonta - vain reilu viikko sen jälkeen kun ylipäätään meillä alettiin kunnolla liikkua niin tuo alkaa hakea konttausasentoa. Se tulee yksittäisinä hetkinä, yleensä hirveän turhauman kanssa, mutta selvästi koko ajan vähän useammin ja vähän taitavammin. Ensin nostetaan peffaa, sitten nenä menee turpeeseen, sitten peffa muksahtaa alas, sitten pää ja koko yläkroppa nostetaan ylös ja niiden jatkeena poika yllättää itsensäkin ja löytää itsensä konttausasennosta, jossa sitten pari kertaa nytkitään eteen-taakse, kunnes taas romahdetaan ja koko homma alkaa taas alusta.
Lystikästä katsottavaa, mutta joko taudista tai uudesta taidosta johtuen poika väsähtää koko ajan ihan uskomattoman nopeasti ja haluaa sitten syliin. Arvatkaa kuinka paljon sain eilen aikaiseksi, vaikka tarkoituksena oli joulusiivouksen nimissä käydä läpi ja pakata varastoon ystäviltä saadut lapsenvaatteet ja lajitella ne? Siivousprojekti siis jatkuu joskus muulloin, ehkä parempi niin kun sitä on suoraan sanottuna ihan väsynyt kaikista viime aikojen huonosti nukutuista öistä.
Konttaukseen liittyen jännitän nyt kauanko Pikku-Ukolla kestää päästä ensimmäisistä asennon hakemisista varsinaiseen konttailuun. Kaverin muksu aloitti asennon haun jo nelikuisena, mutta siitä menikin kaksi kuukautta vielä liikkumiseen. Pikku-Ukkohan on muutenkin liikkunut vain pari viikkoa ja varsinaisesti etenee lähinnä sivuittain ja kääntyen napansa ympäri, ei eteen tai taaksepäin. Ai niin, paitsi selällään kantapäillä potkien ;) Hauskaa silti odotella, mitä tuleman pitää. Ehkä me liikutaan seuraavaksi kyljittäin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti