Olen miettinyt aika paljon elämää viime aikoina. Niin moni asia on auki. Jii on edelleen työtön ja omakin ura on mietinnässä, vaikka päätinkin palata töihin elokuussa. Saadaanpa ainakin rahaa perheen pyörittämiseen. Puhuttiin nyt, että Jii voi etsiä myös muista kaupungeista hommia. Ensi viikolla kuullaan Itä-Suomesta. Siinä vasta olisikin muutos. Pitäisi miettiä omatkin kuviot uusiksi, ehkä.
Päivät tuntuvat pojan kanssa kotona ollessa kuluvan niin sukkelaan. Sellaista tasaista virtaa, mikä tuntuu oikeastaan hyvältäkin. Ei deadlinejä, enemmänkin sellaista pojan kehityksen ja omien mietteiden rytmittämää elämää. En yhtään ihmettele, että toiset hyppäävät kokonaan irti oravanpyörästä ja hidastavat. Mietin, että uskaltaisikohan sitä joskus itsekin. Mutta kun en tiedä mitä sitten, mihin päästää irti.
Yritän ajatella, että yksi soljuva päivä kerrallaan. Ja että ehkä joskus opin vielä nauttimaan siitä, ettei ihan tarkalleen tiedä, mitä elämä tuo tullessaan. Vaikealta kyllä tuntuu, tällaiselle kontrollifriikille.
Tässä on silti hyvä nyt, kunhan muistuttelee itselleen, ettei oikeasti ole puute mistään, vaikka kaikkea kauheasti haluaisikin. Ja saahan sitä halutakin. Outoja perjantaimietteitä tänään, parempi ehkä ruveta vain hommiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti