Pikku-Ukko viettää nyt leijonanosan päivästään kiskoen itseään ylös ja seisomajarjoituksissa erilaisten tukien kanssa. Taisin jossain kohti mainitakin, että kovasti on parina viime viikkona harjoiteltu myös irti päästämistä tuesta, mikä on ennen tätä poikkeuksetta johtanut myös pyllähdykseen. Mutta eilen tuli ensimmäiset yritykset, jolloin pysyttiin kunnolla pystyssä. Vielä ennen nukkumaanmenoa poika kurotti olohuoneen senkin päältä kaukosäätimen ja seisoi hyvän tovin ihan ilman tukea, ihan vain sitä säädintä nypläillen. Eikä ollenkaan hiffannut, miksi äiti ja isä siinä vieressä hihkuivat innoissaan.
Se tuntui vaan jotenkin nyt Semmoiselta Hetkeltä Isoilla Kirjaimilla. Seisoo jo, meidän pieni. Kohta kävelee ja sitten meneekin jo armeijaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti