Tätä Pikku-Ukon tekemisten hehkutusta on nyt ollut pari päivää putkeen, mutta kun se koko ajan yllättää mut nyt.. En tiedä onko nyt tapahtunut joku mieletön kehitysharppaus vai olenko ollut väsymyksen vuoksi koko helmi-maaliskuun niin töttöröö, etten vain ole huomannut kun poika on itsenäistynyt ja tullut omatoimisemmaksi vähitellen? En tiedä, toisaalta aika väsynyt olen edelleen ja silti nuo pistää silmään..
Yö meni taas vähän pyllylleen, poika on nyt viikon verran ollut ihan ihmeellisessä taudissa, jossa ilmeisesti limaa kertyy vähän keuhkoon ja ääni on käpeä, ilmeisesti myös kurkku on kipeä. Kuumetta ei ole, päivisin poika on pirteä ja mitään räkää ei näy, kunhan parin tunnin välein tuo joutuu yskimään limaa jostain keuhkosta asti, kun hengitys muuten rohisee. Yöksi ollaan välillä annettu kipulääkettä (hurraa, Pamol F, se menee (ainoana) alas edelleen!), tänään annoin heti aamustakin kun Pikku-Ukko ei herännyt iloisena itsenään vaan käheä-äänisenä känkkäränkkänä.
Kun kipulääke alkoi vaikuttaa, mietin että äitikin olisi tarvinut jonkin piristysruiskeen, koska pojan vahtimisessa oli jo aikamoinen homma - heti kun silmä vältti, Pikku-Ukko hiipi ensin makuuhuoneeseen, jossa oli jo kohottamassa huulilleen mun yöpöydällä ollutta vesilasia (ollaan ahkerasti harjoiteltu hörpyttelyä, mutta näemmä tuo osaa jo auttavasti itsekin), seuraavaksi keittiöstä tullessani löydän lapsen koskettelemassa olkkarin ikkunalaudalla olevan pienen kasvihuoneen luukusta ruohosipulinvarsia ja sitten ykskaks se jo tyhjentää seisten isänsä lipastonlaatikosta sujuvasti sukkia ja alkkareita eteisen lattialle. Siis missä välissä poika oppi kaiken tämän?
Liikuttavaa myöskin, kun kaiken tämän jälkeen pikku VäsyVästäräkki oikein tunkee syliin ja nauttii lähelläolosta. Katsoin kellosta, että heijasin poikaa reilun vartin tuntia hyräillen Tuu Tuu Tupakkarullaa ja silittäen päätä ja selkää. Sitten tutkimusmatka jatkui uudella innolla.
Joko saa sanoa, että tää 9-10 kk ikä on ehkä parasta ikinä??
EDIT. Nyt se jahtasi tyhjää colapulloa sängyn alle. Meinasi nousta kylmä hiki, koska minä en todellakaan mahdu sinne. Onneksi löysi tiensä myös itse sujuvasti sieltä pois, colapullo mukana :)
Kun kolmekymppinen insinööri yhtäkkiä löytää itsensä äitiyslomalta, se ei ole ihan helppoa kohdata se. Ei täällä mikään ekomutsi asu eikä talousihme varsinkaan, mutta kokonaan uudenlaisen arjen keskellä sitä huomaa itsekin muuttuneensa ja pohtivansa aivan erilaisia juttuja kuin ennen. Niinkuin nyt kakkavaippoja, lastentarvikkeisiin käytettyä rahanmenoa ja yllättäen myös parempia tapoja selvitä taloudenpidosta. Ja sitä tärkeintä tietysti, miten olla omalle lapselleen hyvä äiti?
lauantai 29. maaliskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei!
VastaaPoistaKiitos kivasta blogistasi! Tyttömme on suurinpiirtein samanikäinen pikku-ukkonne kanssa ja on ollut mielenkiintoista lukea vauvaelämänne iloista ja haasteista, jotka kulkevat aikalailla käsikädessä meidän arjen kanssa! Olenkin saanut blogistasi paljon vertaistukea vauva-arkeemme!
Olet kirjoittanut paljon pikku-ukon itkuisuudesta ja yölevottomuudesta. Meillä on ollut aikaisemmin ihan samanlaista tarinaa ja syyksi paljastui takaisinvirtausmittausten jälkeen refluksitauti, johon saatiin sitten refluksia helpottavia vinkkejä, maidonsakeuttajaa ja happosalpaajalääkitys. Mietin vaan kun kerroit pikku-ukon ihmeellisestä köhästä ja äänen käheydestä, että meidän tytöllä lähti ääni lähes kokonaan pariin otteeseen kun refluksitauti oli pahimmillaan ja aloimme pohtia sen mahdollisuutta esim. kurkunpääntulehduksen sijaan.
Tässä hyvää tiivistystä aiheesta: http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/60426/Tiihonen_Terhi.pdf?sequence=1
Eli kaikenkaikkiaan, take home message: kiitos kivasta blogista ja virtuaalisesta vertaistuesta ja kannattaa pohtia myös refluksitaudin mahdollisuutta (ellette ole sitä jo tehneet) itkuisuuden ja muiden pulmien aiheuttajana.
Terkuin, E
Kiitos kommentista, tsempistä ja hyvästä vinkistä! Pojan pappahan toi meille kyllä väkisin Gavisconet silloin jouluna kun oikein suvun kesken mietittiin tätä ja minä vänkäsin vastaan, kun ei Pikku-Ukko koskaan pikkuvauvana puklaillut tai oireillut muuten refluksimaisesti. Mutta kun tässä on muutenkin tullut opittua, että silloin oli silloin ja nyt on nyt, niin ainakin sen voisi nyt helposti kokeilla, että mikä pojan olo on sen lääkkeen kanssa. Ja kokeilua tietty tukee se, että onhan se nyt ollut röyhtäilevämpi/pukluisempi kuin ennen. Tiedä sitten onko maidosta vai jostain muusta mitä syö, kun tosiaan yöt ja varsinkin alkuyö ovat usein ne pahat ja päivät vähän paremmat. Mutta kun se puteli tosiaan tuolta kaapista löytyy niin helppo kokeilla :)
PoistaTsemppiä teidän vauva-arkeen ja onpa kiva juttu, että tätä vertaistukea tosiaan saa näin tätäkin kautta!