On ihan käsittämätöntä, miten nuo pienet nukkuvat. Otapa päiväuninukutus: poikaa saa yrittää kärrätä vaunuilla vaikka kuinka ja se herää ensimmäiseen ohiajavaan autoon heti kun pysähdyt. Tai vessanpöntön kannen kolahdukseen, jos kehtasit nousta päikkäreillä vierestä pois tekemään omia hommia. Tai puhelimen värinähälytykseen. Naapurin lapsiin. Pihalla haukkuvaan koiraan. Tuulenpuuskaan. Jne, jne, jne.
Ja sitten: juuri kun et haluaisi, että lapsi nukuu (esimerkiksi vaikka iltakahdeksan aikaan tullessasi kuorosta kotiin), niin eikös ne silmät painu kiinni ihan väkisin ja voit vaikka räjäyttellä pommeja tai käyttää katuporaa siinä vieressä nykien samalla hihasta ja mitään ei tapahdu. Uni vain jatkuu. Kunnes tulee se Herääminen, jonka jälkeen Ei Vaan Nukuta. Huoh.
Tiedän, etten ole rytmityksen maailmanmestari, mutta kyllä silti syö naista valvoa yömyöhään, kun vikat päikkärit otetaan tuntia ennen nukkumaanmenoa ilman äidin suostumusta. Myönnetään kyllä, että on se poika vaan söpö, kun se olkkarin lattialla sirkuttaa ja selittää menemään. Siinä vähän taas naapureille miettimistä, mitä ääniä meiltä kuuluukaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti