En saa katsoa Pikku-Ukon suuhun, kukaan ei saa, mutta eilen alettiin epäillä, että kyllä siellä varmaan nyt (vihdoin!) on se eka hammas vähän niinkuin ulkoilman puolella. Jii hörpytti anoppilassa poikaa lasista (snapsilasista, kröhöm, mutta kun se on just hyvän kokoinen..) ja kuului pientä kilinää. Minä väitin eilen illalla vielä sitkeästi, ettei siellä mitään näy. No, ei oikeastaan näe vieläkään, paitsi ihan pikkuruiset valkoiset piikit, mutta jos saa laittaa sormen tuon suuhun, niin tuntee kyllä. Jes, eka hammas! On sitä odotettukin
, ekasta epäilystä on siis melkein päivälleen tasan 5 kuukautta ;)
Lieköhän tässä syy, miksi poika on syönyt pari päivää niin huonosti ja miksi isä ei yhtäkkiä meinannut käydäkään öisin, vaikka aiemmin kävi?
Joka tapauksessa toivon kivutonta hampaankasvua ja sen toisenkin sujuvaa ulostuloa. Toivon, että biologia olisi sen verran fiksua, että kun nisäkäs vihdoin saa hampaita, sen suolistokin oppisi prosessoimaan sitä ruokaa, jota niillä hampailla on tarkoituskin syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti