Eka puraisu

On meillä jäystetty kurkkua ja omenaa ennenkin, uusilla hienoilla hampailla tietenkin, mutta eilen ensimmäistä kertaan homma kohdistui meikäläisen rintaan. A-au! Se oli selvästi joku testi, koska Pikku-Ukko ihan selvästi tuijotti mua siinä samalla, kun vähän kiireessä aloin lounaan päälle vielä imettämään. Ja ihan pokkana otti oikein kunnon haukkaisun ja venytti päälle. Meikä kirkaisi, iski lapsen ei niin hellästi lattialle ja toruin kovasti. Koska oltiin lähdössä pitkälle ajomatkalle päätin yrittää vielä kerran, ja vaika syke oli melko korkealla, niin nostin pojan uudelleen syliin ja yritin.

Ja eikö se pirulainen tehnyt sen samointein uudestaan, nauroi vielä päälle?! Siinä kohti jo sitten huusin niin kovasti ja laitoin Pikku-Ukon lattialle, että pojalla itku pääsi yllättämään. Minä siinä mietin, että mitenkäs nyt, tähänkö loppui koko imetys (koska oikeasti ilman niitä ylähampaitakin sattui ihan sikana). Pienen itkun jälkeen nostin kuitenkin vielä uudelleen syliin ja sitten homma toimikin taas ilman mitään puruyrityksiä. Niitä ei kuulunut myöskään eilisillan eikä tämän aamun imetyksissä, joten toivon (kop kop kop), että tämä purujuttu kokeiltiin nyt tässä ja poika sai kyllin vahvan reaktion multa, ettei enää haluakaan yrittää.

Mun äiti lopettin pikkuveljen imetyksen vähän kesken juuri tuon puremisen vuoksi. Siitä on itselle vaan jäänyt semmoinen fiilis, että voi kun tuo älyäisi olla purematta. Toivotaan siis, että nämä yritykset oli tässä. Kaverille oli neuvolassa joku (mun mielestä aika ajattelematon) neuvolantäti sanonut, että joku vauva oli äidiltään purrut koko nännin irti. WTF, babies?!