Menin rikkomaan eilen rakkaan iPadini, ainoan yhteyteni ulkomaailmaan (on mulla puhelin juu, mutta sen pikkiriikkiseltä näytöltä ei jaksa kuin lukea pääuutiset. Eikä esim mitenkään järjellisesti päivittää blogia). Sinne se kopahti, kylpyhuoneen kaakelille ja 7kk sitten kulmasta säröillyt mutta kontaktimuovilla kiltisti koossa pysynyt kosketusnäyttö meni vihdoin niin tuhannenpäreiksi, ettei sitä erkkikään voi enää käyttää, ainakaan jos ei halua sormenpäitään verille.
Olin niin lamassa, että Jii pelastavana enkelinä joutui hoitamaan keskustelut vakuutusyhtiön kanssa. Kotivakuutuksesta saadaan onneksi jotain roposia takaisin ja joskus siis vielä saan uuden. Nyt pidän rangaistuslomaa iPadista ja yritän keskittyä vaihteen vuoksi perheeseen Masterchef Australian sijaan. Katsotaan kauanko kestän, ennen kuin haen sen korvaavan. Varmaan odotan, että muistaahan se työnantaja maksaa mun lomapalkat ennen kuin menen tuhlaamaan loppukuun ruokarahat elektroniikkaan.
Oon kyllä ollut tuon rikkomisen jälkeen myös vähän sitä mieltä, että mun käsiin ei saa enää uskoa yhtään mitään. Ihan käsittämättömiä huolimattomuuslapsuksia multa taas. Ja oikeasti nyt ei olisi varaa. Muutenkin rahankäyttö taas lipsunut sen jälkeen kun päätin, että menen kuitenkin syksyllä töihin. Yritän sanoa, että siksihän menen, että saisin rahaa säästöön, en siksi että tuhlaan sitä kaikkeen jonninjoutavaan. Ei mene jakeluun.
Ilman iPadia en kylläkään oikeasti enää osaa olla. Lopetettiin se laajakaistaliittymäkin, joten oikeasti ainoa kunnon netti on tabletissa. Siellä on blogiluettelot, kuntosaliohjelma, Pikku-Ukon kuvat ja se telkkari (=Netflix, Ruutu, Katsomo ja Areena). Mutta hetken voi pitää paussia kaikesta tästä, jos ei muuten niin muistuttaakseen, että aika moinen 1st world problem tämäkin. Voi nyyhky kun ipadi hajosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti