Tiedättekö sen fiiliksen, mikä tulee kun kirjoittaa työhakemusta työpaikkaan, joka olisi just niin juuri mun juttu, ihan nappiprofiili ja toiveet linjassa ja mitä kaikkea? No, tänään tuli kylmää vettä naamaan, kun unelmaduunin HR-osasto ilmoitti, etten päässyt edes haastatteluun. Ei se mitään, ei päässyt 90 muutakaan hakijaa, mutta silti harmittaa ihan vietävästi. Kun se olis ollut just niin täydellinen homma mulle, sopiva seuraava askel, vähän uranvaihtoa, vähän enemmän mua.
Nyt pitää sitten keksiä jotain muuta. Mutta toisin kuin ennen, en aio lannistua. Olen tässä kevään aikana tajunnut sen, ettei kukaan muu tee mulle sitä elämää mitä haluan mun puolestani. Tämä ovi ei nyt auennut, pitää vaan jatkaa etsimistä ja kolkuttamista. Ehkä se löytyy mun nykyduunista jos osaan pitää silmät auki. Mutta kunnes löydän, en lopeta.
Uudella puhinalla tähän päivään. Ugh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti