Juhannuksen kunniaksi Pikku-Ukko sai ensimmäisen serkkupojan, juurikin laskettuna aikana. Nyyttiä ja tuoreita vanhempia päästään katsomaan vasta kun vatsavaivat on taltutettu, mutta kuva ja strategiset mitat on jo nähty ja alustavaa synnytyskertomusta on kuultu :)
On se vaan huikea juttu, tuo syntyminen. Karu ja groteski ja käsittämättömän ihmeellinen. Ja lopputuloksena on ihan oikea ihminen, sitä mun on varmaan kaikkein vaikeinta käsittää. Mutta sen pohtimista voikin jatkaa sitten Juhannuksenvietossa, mökille lompsis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti