Tämähän ei varsinaisesti ole mitenkään originelli idea ja voin lähinnä syyttää huonostinukkuneita imetysaivojani siitä, että meillä kesti yli vuosi tajuta sivuvaunun mahtavuus. Siis vuosi, aikajakso, jossa useimmat ylittävät jo sen pisteen, missä ylipäätään mitään sivuvaunuja tarvitaan. No, meillä kyllä edelleen tarvitaan... Ja virittelin meidän ihan tavallisesta Trollin pinniksestä parilla ruuvilla, laudalla ja narulla perjantaipuhteiksi sellaisen. Laitoin vielä varmuuden vuoksi meidän petarin ja pojan patjan alle yhden peiton poikittain, ettei kukaan ainakaan pääse mahdollisista koloista tippumaan. Tukevalta tuntuu, vaikka minäkin välillä imettäessä heitän ruhoani sinne sivuvaunun puolelle.
Nyt sentään koko perhe voi taas nukkua samassa huoneessa ja Jiin ei tarvitse enää kärvistellä olohuoneen lattialle viritetyllä patjalla, jossa reppana on ainakin kaikki arkiyöt nukkunut siitä lähtien kun meni taas töihin ja koki äkkiä, ettei kantapää otsassa vietetyt yöt enää tarjonneetkaan ihan kylliksi lepoa ajatellen sitä, että piti jaksaa kahdeksan tuntia keskittyneesti tehdä hommia.
Meidän kapeaakin kapeampi makkari taipui hiukan kehnosti sivuvaunuun noin niinkuin sisustuksellisesti, nyt sänky on ihan keskellä huonetta ja Pikku-Ukon lipastoa saa auki 20cm. Ihan sama, viikonlopun sivuvaunukokeilun jälkeen pois ei enää vaihdeta, koska nyt mahdutaan samaan sänkyyn ja sivuvaunu-lipastovirityksen vuoksi Pikku-Ukko ei myöskään pääse enää putoamaan sängystä (viime viikolla tippui toistamiseen...) . Uskon, että vähitellen saadaan myös lapsi ihan omaan sänkyynsä, meidän halpispinnasängyssäkin oli nimittäin joku laita-alhaalla tyyppinen vaihtoehto, jossa ensin eroa meihin tulisi se nimellinen 10 cm eli halutessaan vielä pääsisi ihan lähelle.
Kaksi ekaa yötä olivat jostain syystä tosi huonoja tällä virityksellä, mutta jostain syystä poika on maitoa halunnut kuitenkin iltasyötön jälkeen vasta puoli viiden aikaan, mikä on meidän mittapuulla tosi hyvin. Toivotaan, että myönteinen kehitys jatkuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti