Yle uutisoi eilen, että isyyslain uudistaminen etenee eduskunnan käsittelyyn. Jee, miten hienoa (ja buu sille avioliittolain uudistuksen tyrmäykselle...)!
Koska täytyy sanoa Pikku-Ukon isyyden tunnustamisen läpikäyneenä, että helkutin urpå systeemi tuo tällä hetkellä on. Otetaan esimerkiksi mun ja Jiin tilanne: oltiin avopuolisoita, kihloissa, menossa naimisiin ja Pikku-Ukko nyt vaan tuli ennen häitä, syystä että raskaus oli niin hankala että lykättiin häät ristiäisten kanssa samaan syssyyn (eri asia sitten oliko se morsiammelle yhtään sen helpompaa, mutta tyhmästä päästä kärsii ja niinpoispäin.. Naimisiinmeno itsessään ei kyllä kaduta edelleenkään, toim. huom.). Mutta oltiin kuitenkin siis tukevasti sitouduttu yhteen, lapsi oli toivottu ja kummallekin oli ihan selvää, että se on yhteinen. Jii kävi neuvola- ja ultrarumban kiltisti mun kanssa, tuki hysteeristä äitiä läpi raskauden, suunnitteli perheen taloutta ja luki isyysopuksia, osti meille kaikki pinnasängyt, rattaat ja muut isommat tilpehöörit, kävi kahdessakin synnytysvalmennuksessa, täytteli ne isyyslomakkeet (henkisiä voimavaroja jne.) siinä missä "virallisetkin" isät ja yritti kesken synnytyksen kysyä kätilöltä, saisko tämän jo tunnustaa. Ei saanut, piti odottaa. Heinäkuun lomien vuoksi jouduttiin itse asiassa odottamaan niin pitkään, että ehdittiin sitten jo siinä välissä mennä naimisiinkin.
Ja silti löydettiin itsemme pari viikkoa häiden jälkeen Espoon keskuksesta täyttelemästä niitä lapsiasiatädin papereita, joita sitten printattiin muistaakseni kahdeksaan kertaan uusiksi, koska aina oli joko mun tai Pikku-Ukon nimi väärin (kun molempien nimi vaihtui siinä hää/ristiäisrumbassa). Eikä kukaan edes tentannut meiltä, että harrastettiinko sitä seksiä ja miten ja oletteko nyt ihan varmoja, että tässä on oikea isä, vaan ihan tylsästi, että tunnustaako Jii tämän nyt omakseen. Tunnusti se.
Silti urpo systeemi, koska oikeasti: mikä meidän tilanteessa nyt oli niin erilaista verrattuna naimisissa oleviin? Ihan yhtä lailla voisi olla paikallaan, että kaikki isät tunnustavat lapsensa oltiin sitten avioliitossa tai ei, koska käsittääkseni vieraiden kanssa vehtaamista ei mikään avioliitto vielä estä. Ja sitä paitsi kun me kerran mentiin naimisiin siinä ennen tunnustamista, niin en oikein käsitä, että miksi paria kuukautta aiemmin tehty avioliittolupaus nyt olisi muuttanut sekään asioita mitenkään radikaalisti. No, uusi laki ainakin päällisinpuolin kuulosti fiksunsuuntaiselta kehitysaskeleelta - esim. se, että näissä selkeissä tapauksissa sen voi tehdä etukäteen ja ihan tavallisen neuvolakäynnin yhteydessä. Kun 40% suomalaisista lapsista syntyy avioliiton ulkopuolelle ja näistä kuitenkin 75% avoliittoon, niin aika monen elämä sujuvoituisi tällä. Ja sitten taas kiusallisten perheneuvottelujenkin uhalla minusta on myös hyvä, että isäksi itseään epäilevällä on oikeus vaatia laajemmin niitä testauksia, eikä äiti voi enää sitä vastustaa, tässä kyse on minusta ennen kaikkea lapsen oikeudesta tietää oikeat vanhempansa. Toivotaan, että homma etenee sujuvasti, jotta voidaan tämäkin vanha byrokratiankukkanen haudata kaikessa hiljaisuudessa tyhmien lakien hautausmaalle.
Ja oikeastihan vain kiukuttelen sitä, että jouduin tämän vuoksi toistamiseen ajelemaan Espoon keskukseen (eka oli se esteettömyystodistus sitä hiivatin avioliittoa varten). Niin rumia alueita ei saisi musta rakentaa. Terveiset vaan kaupunkisuunnittelijoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti