Oioioioi, mun korvat soi.
Pikku-Ukko, jolla siis on 3,5 hammasta (sitä oikeanpuoleista etuhammasta siis odotetaan edelleen kuin kuuta nousevaa... Hohtaa ikenen läpi, pullottaa ja ei vaan tule esiin) on keksinyt uuden, karmaisevan taidon: hampaiden narskuttelun. Luulisi jo, että sattuisi kun niin kovin narskuttelee, mua sattuu jo ainakin. Ei taida olla noista hampaista edes kestämään meidän heinäkuiseen 1-vuotistarkastukseen, tai siltä tuntuu. Ihan kamala ääni ja poika menee ihan keskittyneeksi koko toimituksen ajaksi, eikä mikään kielto tai ohje tehoa, yritetty on. Harhautus on ainoa konsti ja täytyy olla kyllä todella mielenkiintoinen juttu, että tuo siitä innostuisi kesken narskuttelun.
Tänä aamuna toimi mun huulirasvapuikkoni. Poika oppi avaamaan sen ja laittamaan putken takaisin kuoreen. Hyvää sorminäppäryys ja silmä-käsi-koordinaation treenausta. Kesti vartti ja tuo aloitti sen narskuttelun uudelleen. Aamupala ei käy, kun on niin paljon kivempi vaan narskuttaa. Pitääkin viedä koira ja poika ulos ja katsoa, josko sade olisi tarpeeksi kiinnostava ilmiö - usein nimittäin poika on ihan haltioissaan saadessaan olla sateessa. Onneksi keli vaihtui :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti