Otsikko ei suinkaan viittaa Pikku-Ukkoon vaan sen äitiin. Musta on tullut juuri se, mitä joskus lapsettomana lupasin, se omituinen höpöttäjä, joka kulkee läpi kauppakeskuksen höpöttäen koko ajan selostaen ääneen tapahtumia ja omaa ajatuksenkulkua lapselle. Gonahtanut, siis. Ei mitään käryä kauanko olen vapautuneesti painellut maailmalla höpöttäen, mutta heräsin tilanteeseen tänään kaupan liukuhihnaa körötellessäni, kun toiseen suuntaan lipuva setä katsoi toooodella pitkään ensin mua ja sitten Pikku-Ukon suuntaan, että et oo tosissas, tuolleko sä kaikkea tuota selität. Poika vielä sillä hetkellä teki jotain ihan muuta, eli minä ihan todella pöpisin siinä täysin itsekseni, kunhan oli vain jäänyt nauha kotoa lähtiessä päälle. Enkä edes ollut moksiskaan, nauroin vain!
Nyt alkaa olla kaikki valmiina h-hetkeen, eli tuon synttärijuhliin. Vietetään niitä aikataulusyistä jo tänään, päivää etukäteen. Katsotaan kuinka meidän pikkukaksio venyy tilaisuuteen. Ja mitä Pikku-Ukko tuumaa. Tykkäsi ainakin, kun löin serpentiinit ja ilmapallot kämppään koristukseksi jo eilen. Jäi niitä jotain jäljellekin, vaikka yritys välittömään tuhoamiseen olikin aika kova..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti