Velattomuus vielä kaukana

Olen tässä viime aikoina pähkäillyt näitä oman talouden laskelmia ja vihdoin päätynyt siihen, että ensisijainen taloudellinen tavoite mulla on velattomuus. Mietin muuta sijoittamista siinä vaiheessa kun lainat on makseltu. Muita lainoja nyt ei tällä hetkellä olekaan, autolainaa luultavasti vielä otetaan ja asuntolainaakin mahdollisesti tulee vähän lisää jos muutetaan Jiin kanssa pykälää isompaan kämppään, johonkin missä olisi koiralle myös piha. Tai elättelen kyllä toivoa siitä, että voi olla vähemmänkin asuntolainaa, nythän asutaan mun kokonaan omistamassa asunnossa ja jos ei liian isoon kämppään (=kolmio tai pieni neliö, isompaa ei jaksa siivota) törsätä niin puoliksi maksettu laina voisi olla tosiaan jopa mun osalta hiukan pienempi tai suht samankokoinen. Siis jos nykykämppä menee sitten vaihtotilanteessa kaupaksi johonkin järkevään hintaan.

Täällä oli kiinnostava artikkeli siitä, minkälaisilla säästöprosenteilla voi jäädä eläkkeelle minkäkin ajan kuluessa. Minä en varsinaisesti kaipaa etukäteiseläkkeelle, toivon edelleen että se kipinä johonkin työhön syttyisi, mutta laskelmat antavat osviittaa siitä, miten tietyn tasoinen säästäminen antaa tietyn ajan kuluessa aika paljon enemmän vapausasteita elämään, toisin kuin päätön kuluttaminen. Varsinkin, kun toiveissa on edelleen saada lisää niitä lapsia ja jollain pitäisi myös kustantaa se vähän pidempi kotonaolo.

En taaskaan saanut viime yönä unta, joten päädyin sitten tutkailemaan verkkopankkiani ja tekemään laskelmat viimeisen vuoden aikaisesta kulutuksesta ja säästämisistä. Osoittautui, että vaikka oon pitänyt sitä kuluseurantaa lokakuusta lähtien, yllätyin monessa suhteessa. Esimerkiksi:

1. Tienasin äitiyslomasta huolimatta yhteensä enemmän kuin olin ajatellut
2. Meidän pikkuruisiin häihin meni kaikesta huolimatta aika iso osa vuoden "löysistä" (mitään löysiä meillä ollut kun miinukselle kerran meni)
3. Jos olikin yhteensä luultua isommat tulot niin menot ne vasta isot olikin. Jotenkin aika lailla hirvitti kun veteli vuoden maksut yhteen jonoon ja alkoi laskea niitä yksi kerrallaan yhteen... 
4. Säästöprosenttini ei todella ole sillä tasolla, millä sen pitäisi olla

Eniten tässä aiheessa säästäminen häiritsee se, että kaiken sen ajan kun olin sinkkuna tai parisuhteessa, mutta ilman lapsia olisi ollut niin helppo säästää vaikka mitä summia ja opetella taloudenpitoa, jossa ei mene hukkaan rahaa eikä resursseja. Nyt Pikku-Ukon kanssa tuntuu siltä, ettei aivoparka millään ehtisi ja jaksaisi ajatella ja opetella kaikkea tätä. Silti haluan yrittää. 

No, laskelmat paljastivat mm. sen, että viimeisen vuoden ajan ollaan tonni miinuksella, eli ei säästöjä. Tämän vuoden alusta laskien säästöprosentti on ollut 26%. Artikkelin mukaan silläkin tasolla joutuu olemaan töissä seuraavat 32 vuotta. Käytännössä siis työurani olisi sillä about normaalin mittainen. Ja jollen olisi nähnyt sitä kilometrin pituista kululistaa kaikista törsätyistä ostoksista, niin olisin varmaan tähän ihan tyytyväinen - neljännes sentään jää säästöön. Vaan kun oikeasti tuo summa pienenee vielä koska siitä säästöstä maksetaan vielä seuraavan 3 kk:n kulut ja lainanlyhennykset (joka on säästöä juu, mutta ne korot ei) nyt kun ollaan hoitovapaalla. Todellinen säästöprosentti on siis jossain 15% huituvilla eikä lähimainkaan kyllä sillä tasolla, jota toivoisin. 

Jos säästöprosentti olisi 50, pitäisi tehdä 17 vuotta hommia eläkkeeseen. 65% tasolla vain 10,5 vuotta. Lapset tietysti hiukan monimutkaistavat kuviota - ei sitä matematiikkaa tietystikään, mutta sitä kuinka paljon voi ja kannattaa säästää. Mutta jos laskisi, että Pikku-Ukko on kouluikään asti melko tasakuluinen, ei vielä kauheasti harrastuksia tai isompia "haluja", niin tässä olisi vielä kuusi vuotta aikaa kerätä rahaa melko hyvää tahtia ja maksaa velkaa pois. Siinä ajassa ehtisin teoriassa maksaa lainan kokonaan pois. Pitäisikö se ottaa tavoitteeksi? Velaton ennen kuin Pikku-Ukko menee kouluun? Mutta entä ne muut lapset, jos sellaisia tulee? Ja äitiyslomat, hoitovapaat päälle? Huh. Velaton 10:ssä vuodessa? Vai lähtisikö siitä, että säästöprosentti vähintään 50% ja katsotaan mihin se riittää? Ei jotenkin motivoi ollenkaan samaan kuin tuo velaton 10 vuodessa, mutta jättää vähän pelivaraa osastoon lapset ja työttömyys jne. 

Pitää vähän miettiä. Varmaa on kuitenkin se, että pitää entistä paljon tarkemmin katsoa mihin ne rahansa tunkee ja pyrkiä vähän päättäväisemmin säästöihin. Ja selvitellä, mitä vaihtoehtoja olisi "sitten kun" - eli kun ei ole enää velkaa. Osa-aikaduuni tai jotain muuta hidastamista?