Toisayö oli aivan katastrofaalinen, Pikku-Ukko kääntyili, heittelehti, nousi unissaan kontilleen, potki, kieri mun ja Jiin päälle ja muutenkin venkoili niin, että mä sain unta vasta puoli kuudelta kun poika vähän rauhoittui ja lapsi itsekin oli ihan uninen koko päivän. Päikkäreille oltiin valmiita jo kun vasta pari tuntia oltiin oltu hereillä (nykyisin menee yleensä 4-5 tuntia), mutta nekin unet jäivät kesken kun viiden päivän ummetuksen jälkeen saatiin koko potallinen kakkaa huudon ja itkun kera. Reppana. Yritän saada neuvolasta lähetteen ummetuslääkärille, sen verran ikävää tuo meidän meno on siitä pehmentävästä lääkkeestä huolimatta.
Päivän järkytyksistä huolimatta tokat päikkärit sujuivatkin jo sitten hienosti ja kippaskappas, sen jälkeen tuo rohkaistui kävelemään taas. Nyt tuli pitkiä kävelysarjoja jo, ja ihanan tomeralla, keskittyneellä asenteella. Kun koko ilta oltiin harjoiteltu, uskalsi Pikku-Ukko jo alkaa itsekin tuuletella kävelyn päälle ja iloita uudesta taidosta, sitä oli ihanaa seurata.
Yöllä nukuttiin yli 13 tuntia ja oikein hyvää unta (ihanaa, sai äitikin nukkua, vaikka heräilyjä muutamia tulikin). Nyt jännitän, tuleeko tälle päivälle kävelytreeniä vai oliko se eilisen juttuja. Tai ehkä jotain kokonaan muuta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti