Hyvää vappua! Ja toukokuuta! Käsittämätöntä, että nyt jo todella ollaan siinä samassa kuussa, kuin missä (ainakin) laskettu aika on. Huijaan itseäni siinä vähän, koska meidän eka laskettu (siis se, mikä varhaisultrasta tulee) oli vasta 4.6., Mannerheimin syntymäpäivänä. Jostain syystä np-ultrassa siirsivät viidellä päivällä kuitenkin eteenpäin. Itse toivoisin, että tää syntyisi vähän jo ennen, sen verran isoksi on maha käynyt ja olo jo suoraan sanottuna aika tukala..
Mistä pääsenkin tärkeämpiin aiheisiin, eli itsesääliin. Kuneitäätautilähe!!! Nyt tasan viikko takana, ei vieläkään kuumetta, mutta olo on niin kurja ja tukkoinen, että kaiken suoritamisen on saanut kyllä unohtaa. Poskiontelot taitavat jo kerätä kavereita ja päätä särkee. Huomenna on viikon 36 neuvolalääkäri, jossa katsotaan miten päin tyyppi nyt haluaa tuolla majailla, ehkä kysyn samalla, että eihän päänsäryt ole indikaattoria mistään muusta (vaikka sen taitaa nähdä kyllä verenpaineesta ja pissastickseistä itsekin).
Oltiin Jiin kanssa pari päivää mökillä. Vietiin loput kirjat kirjahyllyistä ja itse kirjahyllyt, sekä broidin pyörä, joka oli asunut meidän partsilla hänen ulkomaille muutosta lähtien, eli pian puolitoista vuotta... Äidin kyllä koko ajan piti tulla se hetikohta hakemaan, mutta aina oli sitten jotain muuta. Nyt saatiin appiukon peräkärry lainaan ja vielä apua lastaamiseen, joten homma sujui suht kivutta molemmissa päissä. Joten on tässä saatu asioita aikaiseksikin, vaikka pääsääntöisesti oon vaan olla möllöttänyt ja niin, säälinyt kovasti itseäni.. Ensi viikolle on varattu kirppispöytä, joten sen verran pitäisi sykkiä että saisi sen kuormattua ja hinnoiteltua. Ja makkarissa pitäisi koottu pinnasänky saada vaihtamaan paikkaa piirongin kanssa, silloin pohja voisi toimiakin ja piirongista saisi sen toivotun hoitopöydän. Mutta nyt on pakko mennä sen jaksamisfiiliksen mukaan..
Kävin aamulla viemässä koiraa lenkille, ihana vappuaurinko paistoi ja oli niin keväinen olo! Oltiin ehkä 45min ja tosi hiljaksiin mentiin, ja silti kotiin päästyä tuntui että koko päivän jaksamiset oli siinä ja pää poksahtaa. Luulen, että niihin psykologian pääsykokeisiin lukeminen jää kyllä nyt... Joten menen ja otan taas puolikkaan Panadolin, ja säälin vähän lisää itseäni.
P.S. Laskin uudelleen. Tänään on vasta 6. sairastuspäivä... Säälin silti itseäni ihan yhtä suurella sydämellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti