Minä kun olen tässä manannut sitä, että vaikka olen riehunut menemään ihan urakalla tässä toisina päivinä, niin en saa aikaiseksi supistuksen supistusta. Rv 20 jälkeen niitä on tullut tasan yksi kunnollinen, sekin koiratreeneissä, joissa jännitin omaa BH-kokeen suoritusvuoroani (tehtiin siis leikisti, ei vielä oikea juttu) niin paljon, että alkoi supistaa.
Mutta eilen tuntui uiminen pahalta, menin uimahallille suurilla kuvitelmilla siitä, miten vetäisen kilometrin sijaan vaikka vielä neljänneksen enemmän, mutta täysin omasta radasta huolimatta (missä olivat kaikki koululaiset - vielä vika viikkohan tässä olisi kai koulua mutta yhdenyhtä luokkaa ei paikalla näkynyt, hmph) koko uinti tökki ja pahasti. Alavatsaa vihloi välillä oikein urakalla - eikä siis mistään liitoskohdasta vaan ihan reilusti siitä kudoksen päältä ja jotenkin oli semmoinen outo olo.
Päivällä en saanut oikein mitään tehdyksi, hengailimpa parvekkeella vaan ja joko auringosta tai sitten jostain muusta johtuen tuli iltaa kohti tosi outo olo. Siis ihan oksetti ja vatsassa kiersi. Ajatellen sitä, että mulla on ollut viimeiset 8 kk aika sairas ummetus non stop, oli outoa että vatsa toimi varmaan melkein viidesti päivän aikana. Vähän jo itsekseni mietin, että mitäs mitäs tämä oli, mutta ei se siitä sitten kehittynyt mihinkään.
Mutta yöllä kolmen aikaan vessakäynnin jälkeen sitten alkoi ekaa kertaa supistamaan ja yllätyin kyllä kovasti siitä, miten tosi erilaiselta (ja kokonaisvaltaiselta!) supistus tuntuikaan. Juuri todella sellaiselta "poltolta", mitä moni kuvaa. Tulivat vielä ihan epämääräisen ajan välein ja kestivät mitä sattuu, pari tuntia taisin olla hereillä, mutta joka tapauksessa juhlin nyt näistäkin vähistä, koska tekeehän se nyt konkreettisemmaksi koko homman ja lupailee jo vähän sitä, että jossain kohti tässä natiainen keksii tulla ulos. Hyvähyvä!
Nyt mietin tämän päivän gameplania. Ottaako iisisti (mikä olisi fiksua jos synnytys on jo tosi lähellä) vaiko riehua kunnolla (jos se jouduttaisi synnytyksen tuloa sitten - tosin joku sanoi, että jos vetää loppuraskaudesta kroppaa liian väsyksiin, se ei uskalla antaa lapsen syntyä ennen kuin äiti on vähän levännyt...). Ehkä aloitan varovaisesti sillä koiranulkoilutuksella ja kuuntelen olon kehittymistä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti