Vihdoin hyviä uutisia tyypin asentoon liittyen! Neuvolalääkäri yllätyksekseni sanoi, että vauva onkin pää alaspäin ja niin alhaalla kaiken lisäksi, että sieltä tuskin enää nouseekaan. Varmuuden vuoksi vielä ultrattiin, ja toden totta, jostain häpykummulta kun ultrasi niin siellä oli meidän ihanan pienen jo ihan melkein täydellinen pää! Raivotarjonnassa tällä hetkellä siis ainakin, tosin poika kääntyilee edelleen lähes päivittäin (tai ainakin potkut vaihtaa puolelta toiselle), joten uskon lopullisesti tän vasta sit synnytyksen jälkeen ;)
No, sitten hyvien uutisten jälkeen tää itsetutkiskelua vaativa osa... Kiloissa pääsin nyt sit toisellekin upouudelle kymmenluvulle, eli päälle ysikympin ollaan. Teki mieli itkeä sen nähtyäni, mutta minkäs teet. Painoa on siis tullu nyt +15kg ja vielä melkein kuukausi olis aikaa laskettuun. Tiedänhän minä, että se on paljon ja tiedän senkin, että viime aikoina cocista ja mässyä on mennyt päivittäin. Kuuden kilon vauvaa odotellessa... Apua! Sen lisäksi äitiyslomalle jääminen ja flunssa ova näemmä sekoittaneet mun rutiinit niin, että oon unohtanut ottaa rautaa ja vitamiinejä - sillä seurauksella että hemoglobiini oli nyt vain 106.. Ei hyvä. Ja niin, pukamankin sain. Sellaisen, joka vähän yrittää peräaukosta ulos, mutt onneksi vuoda. Tajsin sen olemassaolon sunnuntaina, pienen ummetuspätkän jälkeen. En sitten voinut syödä sitä kuitua, vaikka käskettiin. Tai juoda kunnolla vettä. Siitäkin melkein itkin. Kun mailmassa tapahtuu kaikkea kamalaa, ensikivääärien tappamia pikkusiskoja ja 10 vuotta kaapattuna olleita tyttöjä, on idioottimaista itkeä yhtä peräpukamaa. Ja silti se tuntuu ikävältä. Kun tajuaa, että kaikki raskauden aikaiset jutut ei ehkä välittömästi synnytyksen jälkeen häviäkään (kilot, pukamat, selkäongelmat). Tarttis varmaan tehdä jotain..
Ja siitä selästä velä. Kaveri epäili, että kun selkälipu tuntuu niin alhaalla selässä, melkein jo pakarassa asti, voisi kyse olla SI-liitoksen toiminnallisesta häiriöstä. Mikä ei kait ole ihan niin simppeli sitten korjata.. Pitänee tehdä sillekin jotain, eilisen kellarikomerosiivouksen älkeen kun Jii joutui mut auttaman koko ajan istuma-asennosta tai makuulta ylös, kun muuten teki niin häijyä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti