Asiaa ehkä avitti vähän se, että tätä putelia sai ostaa marketista kaiken muun normishoppailun yhteydessä ja että se oli vielä aika kivassa tarjouksessa... Kröhöm. Meikähän ei koskaan juokse tarjousten perässä ei. Eikä mainonta vaikuta muhun myöskään, edes se, että blogeissa jauhetaan tuotteesta non stop (no okei, en mä sanonut että mä nopeasti reagoin, mutta tietty määrä toistoja näemmä tuottaa kuitenkin tuloksen). Sattui kuitenkin niin, että olin kovassa kiireessä kaupassa kun tätä testasin. Testeripullossa tuo voiteen sävy luki tuossa alaosan violetissa nauhassa ja kun tätä tuubia kääntelin, niin kertakaikkiaan ei silmään osunut, että mikä värisävy se oli. Mun ihoni todellakin on kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni, joten tähän kesäpäivitykseenkin yritin silti valita sitä kakkosvaaleussävyä ja kun tämä purkki oli samassa rivissä kuin oikean sävyn testeri, nappasin sen mukaan. Vinkkinä muille sokeille, että tämä ei ole sitä Light-sävyä ja että kyllä se oikea sävykin aika selvästi ilmoitetaan tässä tuubissa, näinhän mäkin sen heti kun kotiin tulin. Mutta koska en kehtaa koskaan mitään palauttaa enkä tiedä olisiko tällaisissa annetukaan, niin pitää kärsiä. Yllätyksekseni aurinkoisten päivien neulontahetket parvekkeen uudella sohvalla ovat näemmä jeesanneet sen verran, että tuo medium-sävykin toimi. Pitää näemmä natiaista sitten imettää jotenkin myös siellä auringossa (tosin miten se pieni selviää auringossa on vielä mysteeri), jotta naama mätsää jatkossakin voiteeseen :) Syksyksi ehkä sitten pitää ostaa se oikea sävy tai ehkä oon siinä vaiheessa jo niin kotiäitiytynyt, etten mitään voiteita jaksa nassuun enää tunkeakaan. Jotenkin vaan naurattaa se, että kun taas enempi vähempi ostolakon (siis itselle tulevaan tavaraan liittyen, lapsikamaahan on tullut ostettua, kuten täällä jo luettelin) jälkeen päädyn jotain ostamaani niin ei mene ihan niin kuin strömsössä. Ilmeisesti nuokin taidot vähän tuppaa ruostumaan...
Ja sitten se pahe. Olin siipalle mennyt joskus aiemmin mainitsemaan, että Saksassa lomaillessa ja työskennellessä opin tykkäämään eteläsaksalaisesta vehnäoluesta (ainoa olut, joka oikeasti on hyvää, muita en nykyään edes vaivaudu maistamaan). Mies kävi siis eilen katsomassa niitä Hornetteja ja suuntaa tänään grillaamaan poikain kanssa. Ilmeisesti omatunto kolkutteli sen verran, että paluumatkalla Hornettilasta oli herra piipahtanut kaupassa ja bongannut raskaana oleville sopivampaa, alkoholitonta vehnäolusta - tai 0,5% prosenttista, jos nyt rehellisiä ollaan... Join sen tietysti eteläsaksasta oppimallani tyylillä, joka Jiin mielestä oli ilmeisesti melkein pyhäinhäväistys - radlerina omenamehun kanssa. Eli lasiin ensin puolet omenamehua ja sitten loput tuota. Oli meinaan auringossa ja kylmänä nautittuna ihan sairaan hyvää. En tiedä vaan oliko sitten se aurinko vaiko kuitenkin nuo alkoholin jämät siinä (Jii joi pullosta puolet, joten vähän epäilen), mutta koko illan oli ihan unelias ja raukea olo. Poika sen sijaan sai taas jonkun energiakohtauksen ja takoi vatsanseinää ihan urakalla, ja pitkään... Ihana nautinto tuo oli silti, vaikken ohjelmistoon vakituisesti uskallakaan ottaa, ainakaan ennen synnytystä (tosin joku taisi jossain sanoa, että iltaolut jeesaa sitten maidontuloa, ehkä pitää uudelleen arvioida tilannetta silloin - varsinkin jos aurinkoisia päiviä sattuu kohdalle ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti