Ei jouduttu sentään olemaan tienposkessa, niin kuin viime isänpäivänä, mutta ihan putkeen ei mennyt, kun onnistuin saamaan jonkun pöpön juuri viikonlopun kynnyksellä ja loppuväsyneenä työviikosta meni juuri viikonlopun nukkumiskuviot väärinpäin - ollaan päätetty, että viikonlopuista toisena aamuna toinen herää aina lapsen kanssa ja antaa toisen nukkua, ja sitten seuraavana aamuna toisinpäin. Molemmat tarvitsevat yleensä viikon jäljiltä lepoa ja tällä tavalla molemmat ovat sitä saaneet edes vähän. Minä vaan heräsin flunssaansa kipuilevan ja yskivän lapsen kanssa lauantai-aamuna, koska olin joka tapauksessa ollut jo reilun tunnin hereillä Pikku-Ukkoa silitellen, enkä olisi enää saanut nukkua. Ja sen verran herrasmies Jii oli, että isänpäivästä huolimatta antoi mulle sunnuntaina nukkumisaikaa lisää. Olen niin kiitollinen.
Tehtiin me Pikku-Ukon kanssa sentään herkkuleivät ja laulettiin. Korttikin piti väsätä, mutta senkin Jii joutui itse tekemään, kun hänellä hermo riitti unien jälkeen lauantaina alkaa säätämään pojan kanssa sormiväreillä (mistä tappiota yksi entinen valkoinen paita, ja melkein ne hermotkin kun tajusi, että päästä varpaisiin kirjava poika pitää pestä lavuaarissa, koska pesuhuoneessa pyöri edelleen pesukone). No olin sentään ostanut ne sormivärit Askarellin ohi käveltyäni, mutta muuten ei ehkä ihan kauheasti vaimopisteitä heru tämän vuoden esityksestä.
Tämä kaikki kuitenkin vain osoittaa, että aika hemmetin hyvä mies mulla on, kun se tyytyväisenä vääntää lapsen kanssa sormivärejä ja kehuu vaan, että onpa kiva, että hänellä oli jotain yhteistä isänpäiväpuuhaa. Antaa vaimon nukkua, eikä nalkuta edes silloin, kun tajutaan että herkkuleipiä saadaan vain muutama, koska leipäpaketti on jossain välissä mennyt puoliksi homeeseen... Ja muutenkin hatunnosto Jiille, joka meillä mukisematta hoitaa vähintään oman puolensa talousaskareista ja koiranulkoilutuksista ja pitää pystyssä volatiilin äidinkin. Ja rakastaa lastaan niin hurjasti, että jaksaa sen ärsyttävämpinäkin hetkinä yleensä harhauttaa ja keksiä uusia duploleikkejä tai hupaisia lauluesityksiä. Aika pitkälle on yhdessä vuodessa taas tullut ja olen siitä niin kiitollinen. Olen päivän myöhässä tämänkin tekstin kanssa, mutta se ehkä kertoo vain meidän arjesta jotain olennaista. Siitä huolimatta: Hyvää Isänpäivää, rakas Jii, susta on kehkeytynyt ihana Isä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti