Eilen kävin kälyn pitämissä vaatekutsuissa. Olen jo kerran aikaisemmin käynyt yksissä (toisen merkin kutsuilla) ja niiden perusteella jo tiesin, että etukäteen on viritettävä budjetti itselleen ja mietittävä, minkälaista kamaa oikeasti tarvitsee. Ja niin olin tehnytkin ja lastenvaatteiden osalta pysyin just eikä melkein budjetissa ja tuli hommattua jo kummilapsille joululahjat ja näin. Hyvähyvä.
Vaan homma karkasi räpylästä, kun kävi ilmi, että kyseisellä merkillä oli myös naistenvaatemallisto (miten nerokasta heiltä!), joka oli siinä samalla esittelyssä. Ja rahaa kuulkaas paloi, kun löysin vaikka ja mitä kivaa itselleni tähän syksyyn ja töihin. Joo, ne menevät kyllä varmasti käyttöön ja ovat kyllä tosi kivoja, ei siis kaduta. Mutta huh, aika monta tuntia duunia joutuu tekemään ennen kuin saa ne rahat taas tienattua...
Tajusin yhden jutun omasta rahankäytöstäni: Minun ongelmani on impulssiostelu. Pysyn ihan linjassa, jos olen oikeasti miettinyt etukäteen, mitä tarvitsen. Tässä ongelmana oli se, että joo tavallaan tarvitsin lisää istuvia työvaatteita. Olin miettinyt monena aamuna, että vitsit kun vaatekaapista ei taas löydy mitään. Ja tässä tilaisuus osui eteen. Ja yllättävissä tilanteissa musta tulee näemmä erittäin rohkea ostelija.
Näemmä pitää jatkossa jättää kaikki vaatekutsut vaan käymättä tai sitten todella tehdä itselle etukäteen selväksi minkälaisia vaatteita minä tai Pikku-Ukko oikeasti tarvitsemme. Budjetti ei kestä kovin montaa vastaavaa vuodessa. Kivaa oli kylläkin, mutta ihanan kallista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti