Pikku-Ukon kummitäti ja -setä perheineen tarjosivat meille eilen jotain sellaista, johon ei todellakaan olisi menty ilman patistelua: Sirkus Finlandian esityksen. Kahdestakin syystä olisi jäänyt menemättä: en tiennyt, että reilu vuotiaskin jaksaa koko näytöksen katsoa ja toisaalta joskus kymmenen vuotta sitten kun olen viimeksi ollut samaisessa showssa näytös oli aika laimea ja mulle jäi paha olo, kun esitykseen kuului liian laihoja hevosia. Ja pelottavia pellejä.
No tällä kertaa oli hyväkuntoisen näköiset hevoset, jotka olivat kyllä melkoisen tiukilla sivuohjilla, mutta pääsivät heti hommansa tehtyä niistä irti ja näyttivät muutenkin hyväkuntoisilta. Ja showhun kuului muutakin kivaa katsottavaa, kuten hyvät akrobaatit, lentävä tykinkuula(nainen!) ja jopa ihan viihdyttävät, ei karmaisevat pellet. Pientä miinusta melko kovaäänisestä musiikista ja lämpimän päivän jälkeen teltta oli ensimmäisen puoliskon aika kuuma, mutta eisenniinväliä, kun Pikku-Ukko jaksoi tillitellä esitystä ja osoitella lintuja ja esiintyjiä ja taputtaa innoissaan mukana. Täytyy sanoa, että aika lailla eri tavalla myös nautti koko ohjelmasta nähdessään sen lapsen ilon.
On aina hyvä tulla vähän haastetuksi siitä, mikä on totta ja mikä tarua. Kuten siitä, ettei näin pieni vielä nauttisi tuollaisesta. Meillä oli kivaa koko perheellä, minä ja Jii vaan ehkä jouduimme hetken sopeuttamaan itsejämme väkimäärään, mutta nautimme kyllä mekin meiningistä kovasti. Ja kyllä nukutti yöllä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti