Mihin hävisi mun rinnat?

Pian viikko tätä yövieroitusta takana ja kyllä aika hyvin menee. Tai siis, en nyt tiedä voiko sanoa, että olis mennyt olo välttämättä helpommaksi, pikemminkin lapsi osaa kaivaa rintaa paidan alta esiin yhä taitavammin myös päiväsaikaan, mutta jotenkin tuntuu siltä, että ehkä totuttiin tähän jo kaikki kuitenkin öiden osalta, protestoidaan vaan muutenvaan. 

Pikku-Ukko nukkuu ehkä pykälää paremmin, tosin kyllä me joka yö ainakin yhdet kunnon kilarit saadaan edelleen, mutta kuitenkin. Aika moni juttu ratkeaa tarjoamalla vettä, laulamalla ja silittämällä selästä. Tai ottamalla kainaloon. Ja nyt kelpaa jo isäkin lohduttajaksi, ainakin vähän. Vaihdetaan viikonlopuksi sängyssä paikkoja niin, että Jii on lähempänä lasta. Katsotaan sitten miten käy. 

Asioita, joiden en uskonut etukäteen tähän liittyvän (ainakaan näin nopeasti) ovat: 

• Pikku-Ukon ruoansulatus - ilmeisesti sitä yömaitoa on kuitenkin tullut ihan tosi paljon, koska pojan ruokahalu normiruoan suhteen on kasvanut ja se taas on aiheuttanut haasteita suolistossa. Haluan uskoa, että nyt kuitenkin päästään niistäkin yli ja se vatsa tottuu. Täysvieroitus ei tosin kyllä missään tapauksessa ole vielä nyt samalla kertaa mikään vaihtoehto, jotta vatsa saa rauhassa tottua vähitellen maidon vähenemiseen.
• Mun rinnat. Niistä katosi viikossa 2 kokoa. Apua!