Meidän vakineuvolantäti jäi kesälomille, joten päästiin vihoviimeiseen raskausneuvolaan uudelle tädille. Ja voi pojat sentään, oli vähän eri meininki tällä käynnillä, vaikka periaatteessahan täti olisi voinut vain kättelyssä sanoa, että soitat sit ens maanantaina sinne äitiyspolille ja varaat yliaikaiskontrollin, ne kattoo kyllä siellä.
Mutta vaikka oltiin viimeistä kertaa raskauspuolella ja ensimmäistä kertaa hänellä, hän katsoi kaikki luvut kunnolla, vaati että katsotaan se hemoglobiinikin, joka oli ollut alhaalla ja jota toinen täti ei viimeksi enää viitsinyt katsoa (se oli 131 hänen laitteillaan nyt, joten vaikka tuossa olisi se 10 pykälää vääristymää niin paremmalla tiellä ollaan taas, hurraa!). Samoin mun vatsa tunnusteltiin nyt niin huolella, että olen vihdoin pojan asennosta aika varma ja sen verran etsittiin sitä päätäkin, että täti uskalsi sanoa lapsen aika suurella varmuudella jo kiinnittyneen ja olevan hyvässä raivotarjonnassa. Hurraa numero dos! Täti oli ilmeisesti ollut itse pari vuotta kätilönhommissa Jorvissa, joten hyviä neuvoja sateli urakalla ("Jos saatte valita, niin ottakaa näillä helteillä metsän puolelta synnyttäneiden osastolta huone, se lämpiää vain aamusta ja on iltaisin paljon viileämpi kuin se toinen puoli.." No, en usko että pääsemme valitsemaan, mutta arvostan, että joku tällaisiakin vinkkaa). Helteenaikaisen turvotuksen poistoon ananasta sisältävä hedelmäsalaatti on nautinnollinen tapa saada luonnollista diureettiä sisään ja kuulemma pieni punaviinikin voi edesauttaa synnytyksen käynnistämisessä :) Olipa ensimmäinen kerta kuin joku julkisella uskalsi puhua alkoholista muuhun kuin eieieieiei-sävyyn, ainakaan meille. Tästä käynnistä jäi kyllä ihan tosi hyvä fiilis, vaikka harmihan se on että edelleen neuvolassa ylipäätään jouduttiin käymään, ilman vauvaa siis.
Mutta neuvolan jälkeen uskaltauduin taas helteistä huolimatta vihdoin ulos talosta, ja suuntasin opiskeluaikaisen ystävän luo, jota ei pitkiin aikoihin kunnolla ollut tullut nähtyäkään. Miten vapauttavaa oli, kun tuo kolmen lapsen äiti (jonka mies oli fiksusti vienyt kaikki lapset jo etukäteen maalle, että vaimo sai välillä vähän omaakin aikaa) tuli avaamaan oven ja ilmoitti tyynesti, että sua varten ei sitten siivottu. No ei oltukaan, mutta ei se minua haitannut varsinkin kun ystävä kattoi parvekkeelle hyvät oltavat meille. Siinä vierähti nelisen tuntia ihan kevyesti rupatellessa kaikesta maan ja taivaan välistä ja minä en hetkeäkään ehtinyt miettiä, että onpas peffasta kun on niin kuumaa.
No sitten yllättäen äiti laittoi eilen aamulla viestiä olevansa kaupungissa, jos vaikka halusin nähdä. Kun soitin hänelle, hän oli ajamassa jo Jumbon kohdilla, mikä jätti meille puolisen tuntia aikaa kauhealla raivolla siivota kämppää siihen kuntoon, että vieraita kehtasi vastaanottaa. Äiti ystävällisesti viivästytti reissua vielä käymällä hakemassa meille ihanat kukat, jotka tuossa alkukuvassa komeilevat. Täytyy myöntää, että hetken aikaa päässä kyllä soi silloin aamulla, että ei ikinä tähän läävään ketään, mutta päätin ottaa mallia kaverini eilisestä stoalaisesta suhtautumisesta ympäröivään kaaokseen ja vaikken nyt ihan niille sijoilleen pystynytkään kuten kaverini, niin päätin että sen verran kuin saadaan setvittyä saa riittää. Ja kun on päällekäin kaikki miljoonat projektit (kesken, tietysti) niin olen kyllä tosi ylpeä siitä, että saimme kuitenkin keittiön suht siistiksi, olkkarin niin että siellä pystyi seurustelemaan ja eteisen niin ettei koko kaaos ihan silmille hyökännyt. Ja vessaakin uskalsi käyttää :)
Tässä välissä siivoustasosta pitää sanoa, että mua harmittaa se, että vaikka me molemmat Jiin kanssa ollaan ihan possuja noin niin kuin muuten (ok, elintarvike- ja henkilökohtainen hygienia on juttu erikseen, mutta villakoirat, koiran tassuista tuleva rapa, sekaisina myttyinä olevat vaatteet, pari päivää pesemättömät tiskit ja ne viikkotolkulla väärässä paikkaa lojuvat paperit, dvd:t jne. ei aiheuta normioloissa mitään verenpaineen nousua, paitsi kestovitutuksen siitä, etten tuotakaan ole saanut korjattua. Mutta kavereita meille ei kylään juuri kutsuta ja syystä - jostain syystä mulla iskee päälle siinä vaiheessa se häpeä, että täällä on niin sotkuista. Mutta miten kivaa oli eilenkin, kun vaan sitten uskaltauduin jonkun tänne kaikesta huolimatta pyytämään. Koirakin oli ihan tohkeissaan, että meidän kotona on Joku Muu. Onneksi kuitenkin hyvällä tavalla tohkeissaan :) No, tätäkin voin harjoitella sitten lisää siinä kohdin kun vauva on syntynyt ja luultavasti vierailijoita riittää.. Silti katson näitä viimeisiä pinoja, ja mietin että pitäiskö vaan siivota niin ei takaraivossa jyskyttäisi se käsittämätön fiilis, että tämä lapsi ei halua syntyä tänne ennen kuin kämppä on kunnossa...
Takaisin aiheeseen. Käytiin siis äidin ja Jiin kanssa syömässä aamupalaa Sellossa, jonka jälkeen äiti lähti kaupungille ja minä sujuvasti menin yhden kaverin kanssa lounaalle... minnekä muualle kuin Selloon. No ehti siinä onneksi pari tuntia vierähtää, että vähän oli jo nälkäkin, vaikka vaan salaattia sitten sain listalta valittua (ja Cocista, muttei kerrota kenellekään). Pyörittiin ja katsottiin ihania lastenvaatteita, joita kaveri osti ja minä sain nipinnapin vältettyä ostamasta. Yritän pitää kiinni siitä, että katson ensin minkälaisia vaatteita ylipäätään me tykkäämme pukea ja tyyppi suostuu käyttämään (ja miten se koko piirongillinen tavaraa riittää), ennen kuin ostamme yhtään lisää vaatetta. Leluja meillä ei vielä olekaan, paitsi Jiin valitsema mobile ja kaverilta lainattu lelukaari, mutta senkin osalta mä uskon, että odotus pidentää nautintoa. Ja samalla pelkään, että niitä leluja tulee anyways lahjoina jo siinä alkuvaiheessa.. Eikä meille mahdu enää mitään, oikeasti!
Tuon jälkeen säntäsin vielä keskustaan treffaamaan uudelleen äidin, kierrettiin Stockalla ja tultiin lopuksi meille teelle. Oli Tosi Hyvä Päivä, vaikkei supistuksia vieläkään kuulunut. Paras kaverikin soitteli iltasella ja tsemppasi vielä vaikka sanoinkin, että ihan liikaa aikaa miettiä - alkaa synnytyskin oikeasti pelottaa kun sitä vatkaa päässään liikaa. Bestis kuitenkin vakuutti, että kaikki nää mun oireet kuitenkin viittaa siihen, että kroppa starttailee ja valmistautuu siellä taustalla synnytykseen ja että vaikka käynnistykseen jouduttaisiinkin, niin suurella todennäköisyydellä kroppa vastaisi käynnistysyrityksiin hyvin. Maidonerityskin kuulemma kertoo siitä, että prolaktiinia ja oksitosiiniä jo tuolla jossain erittyy jo. Tuli hyvä mieli ja vaikka yöllä jouduin selkäkipuihin heräämään neljään kertaan (ei valitettavasti supistuksista kun arvatenkin kävelystä ja siivousryminästä johtuvista) niin pysyin ihan hyvillä fiiliksillä silti. Ja nyt aamulla tuntuu taas ihan levänneeltä ja rauhalliselta.
Niin että vaikka tälle päivälle ei nyt virallista ohjelmaa olekaan, niin toivon tästäkin samanlaista hyvää, rentouttavaa odotuspäivää. Mitähän sitä tekisi? Siivoaisi varmaan vähän lisää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti