Taas väärä hälytys...

Eipä ole ennusuniin uskominen, yhtenä kappaleena vielä ollaan. Ehken mä sitten osannut tehdä kolmesti sitä, mitä piti, tai sitten luonto/mun kroppa vaan nauttii saadessaan nostaa mun toiveita uudelleen ja uudelleen - turhaan. Tänään yritän repiä huumoria siitä, mistä voin. Niin kuin että yrtit sentään haluavat kasvaa (ja ruohosipuli ja basilika jopa kukkivat!)

Ja ok, ehkä tomaatti on ottanut pientä hittiä auringonpaahteessa, mutta ei anneta sen häiritä...

... koska sen lehdet ovat paaaljon jännemmät nyt :)

Ja "aamu"smoothieta tehdessä en voinut välttyä ajatukselta, että tämä näyttää jotenkin vähän härskiltä (hähää... Kuten sanottu, huumori on revittävä jostain ihan muualta tänään).

Syön aamupalan siis  tänään klo 12.56 alkaen, koska yö meni niin puihin, että kun vihdoin sain unta, nukuin suosiolla puolillepäivin. Jii oli mennyt töihin ja me luovutettiin koira eilen jo mun porukoille hoitoon, koska kolme päivää Jiin työvuoroja putkeen ja meikäläisen kyvyttömyys kävellä eivät noin niinkuin koirahoidollisesti olleet kovin yhteensopiva kombo. Tietysti tässä samalla toivotaan myös, että se synnytys käynnistyisi nyt kipikapi itsellään, ja senkin vuoksi oli kaikkien kannalta helpompaa antaa koira jo nyt hoitoon sen sijaan että käynnitymisen/käynnistyksen aikaan Jii yrittää sumplia, miten koira rahdataan Tampereelle. Vaikka kyllä sitä pientä karvakorvaa on jo nyt ihan kamala ikävä...

Samoin realisti mussa varasi kiltisti kuitenkin sen yliaikaiskontrollin huomiselle Jorviin. Pitää kuulemma ottaa mukaan Kela-kortti, äitiyskortti ja paljon aikaa, lääkäri toimii synnytyspuolella kanssa ja homma venyy sitten sen mukaisesti. Vähän huolettaa jo se etukäteen, menin Googlettelemaan ja joskus homma on aika kovakouraista (koska se käynnistää synnytystä paremmin, tietty) ja lisäksi löytyi todella surullinen kertomus siitä, miten yliaikaiskontrollissa vaikka kuka on saanut kuulla, että lapsi ei ole elossa enää. Omiaan rauhoittamaan levotonta (tulevaa, ainakin toivottavasti) äitiä, joka yrittää yöllä saada unta ja samaan aikaan pelkää, kun potkuja ei tunnu eikä voi nukkua kun niitä tuntuu  - koska ne yhtäkkiä tuntuvat taas jossain ihan eri suunnalla kuin pitäisi. Huomenna sitä sitten saadaan tietää se oikea asento ja myös ensimmäistä kertaa se painoarvio vauvalle, jota kaikki ovat mun mahani koon vuoksi kyselleet, mutta jota kukaan ei ole halunnut vielä mulle kertoa.

Tänään yritän viihdyttää itseäni menemällä kaverin luo kylään ja siivoamalla paperihommat ja säilytyspurkkihyllyt kuntoon. Eilen siivosin roskakaapin ja tajusin, että meillä valehtelematta on satoja muovipusseja kaikissa kuviteltavissa kokoluokissa. Päädyimme Jiin kanssa siihen, että ehkä hetken voisi käyttää ihan sellaista kangaskassia ja kuluttaa nuo pussit veke, ennen kuin yhtään uutta muovipussia muuttaa meille. Kaikkialta sitä roinaa löytyykin! Samoin jos haluaisin alkaa säilöntäihmeeksi niin meiltä kyllä ensi hätään näkyy löytyvän noita säilytysrasioita aika "kivasti", minkä vuoksi en saanut projektia loppuun ennen kuin lähden kaverillepäin. Joo. Sitä yllättää itsensä niin monella eri tavalla tässä siivous/raivausurakan aikana, näemmä ihan tässä loppusuoralla myös.