Close, but no cigar. Kaksi huonosti nukuttua yötä takana, mutta edelleenkään ei tunnuta olevan yhtään lähempänä pojan syntymää. Kai se silti lähellä on, eilen moneen kertaan sukulaisten kanssa laskettiin, että maksimissaan 13 päivää (tai tänään 12) ja sitten vaikka käynnistyksellä ulos. Olen kuitenkin tosi iloinen, että päästiin serkkutytön lakkiaisissa käymään, tässä kohtaa olen jo aika ylpeä mun mahasta (joka on kuulemma aika eeppisissä mittasuhteissa, kuvasi toien serkku..) ja tiristin kyllä kaiken ilon irti tilanteesta. Mutta seksin, saunan, siivoamisen ja shoppailun lisäksi keksimäni viideskään S (sukulaiset) ei johtanut ainakaan pikasynnytykseen, vaikka supistuksia saikin aikaan, samoin kuin edeltävänä päivänä tehty ikkunanpesu, josta paljon oli meille mainostettu.. Ehkä Jiin veljeltä lainattu Kärcherin uusi ikkunanpesin teki hommasta liian helppoa ja hauskaa, kun mikään ei valu ja laseista saa kerralla puhtaat ;)
No, joka tapauksessa itsestä tuntuu kyllä aika paljon konkreettisemmalta, kun yöllä joutuu väliin aika kipeiksi yltyvien epämääräisin väliajoin tulevien ja epämääräisiä aikoja kestävien supistusten kanssa pärjäämään. Harmittaa vain se, että perhevalmennuksessa sanottiin, että tosiaan alle 45 sekuntin supistukset ei edes saa kohdunsuuta hereille, joten luultavasti näitä sitten pitää kestää ilman mitään näkyvää hyötyä kärvistelystä :( Toistaiseksi kipu tuntuu sellaisena hengitystä hankaloittavana, kokonaisvaltaisen puristavana polttona, joka hiipii esiin myös polttavan selkäkivun kautta. Siihen on auttanut tosi kivasti mikrolämmitettävä kaurapussi, mutta unensaanti on vähän vaikeaa jo siinä supistuksen aikana ja poika selvästi ärtyy yksiön ahtaudesta ja pitää huolen riehumisellaan, ettei heti supistuksen peräänkään saa äiti levättyä. Silti, hyvä vaan että ilmoittaa itsestään, neuvolan tädin varoitukset perjantaina istukan toiminnan lakkaamisesta kyllä säikäyttivät, vaikka meillä siis ei mikään arvo vielä mitenkään indikoikaan tilanteen heikkenemistä (paitsi paino, mutta koska mun jalat jomottaa ja kertakaikkiaan näyttää todella siltä kuin nekin aikoisi synnyttää eikä mikään kenkä enää mahdu koipiin ilman rakkoja, olen päättänyt, että se on vaan turvotusta ja juon kaiken Coca-colan, jonka tahdon).
Mietin vaan, että kauankohan mennään näin huonoilla yöunilla ennen kuin homma vihdoin kunnolla starttaa? Yritin eilen ottaa autossa nokosia, mutta heti kun pääsen uneen, alkaa supistaa. Pitää vaan koittaa nyt muuten ottaa kaikki lepo minkä keksii, ettei kuluta voimiaan ennen varsinaista synnytystä.. Toivon todella, että poika tulisi jo sinä meidän vitsailemana Mannerheimin syntymäpäivänä, koska kaksitoista päivää tätä on kyllä jo vähän liikaa. Mutta minkäs sille mahtaa, jos tää niin menee, niin menee, ei siinä taida kauheasti omat sanomisetkaan auttaa, joten pitää vaan pärjätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti