Tajusin nyt herätessä, että hyvänen aika, tuli tasan vuosi tätä kotioloa täyteen. Ihan todella outoa. Samaan aikaan vuodessa on tapahtunut tietyillä elämänalueilla ihan hirveästi ja toiset ovat olleet ihan pysähdyksissä. Luulin etukäteen, että olisin jotenkin valmiimpi nyt taas töihin ja elämään perheen ulkopuolella, mutta sama vanha minä se olen edelleen, ihan yhtä uunona, mutta vuoden vanhempana.
Näemmä se toinen, itsenäinen elämä pitää elää ja rakentaa, ei se itsestään sieltä vaan tipu. Onhan asiat mullistavasti eri tavalla nyt kuin viime vuonna, koska Pikku-Ukon tulo on muuttanut perspektiiviä pysyvästi. Mutta niistä muista kysymyksistä (työ, ura, mitä elämältä haluan, raha, omat unelmat) ei ole tullut yhtään helpompia, päin vastoin. Nyt ne ovat sidoksissa tuohon ihanaan uuteen pieneen elämään ja ne täytyy samalla lomittaa myös tähän omaan elämään, jota nyt vuoden verran olen saanut elää.
Vähän sellainen aamu, että eksistentiaaliasiat painaisi takaisin peiton alle, jos ei arki ja poika pakottaisi ylös. Parempi varmaan niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti