Juuri kun viimeksi kirjoittelin toisten lapsista, niin kirjoitetaan nyt sitten omastakin. Meillä on nimittäin Pikku-Ukon kanssa hiukan erimielisyyksiä tällä hetkellä - hän on enenevässä määrin sitä mieltä, että kaikki mihin äiti ja isä koskee, pitää saada itselle tutkittavaksi. Koskee kännykän lisäksi mm. veitsiä, sähköjohtoja, koiran punkkilääkettä jne. Ja ihan hirveä haloo nousee, jos joku aikuisten katsoma juttu evätään häneltä. Siis ihan Hirveä Haloo. Tahtomisasiat on meillä nyt siis todella tapetilla.
Ja niin, sitten kun saadaan jotain käteen, niin sitä pitää vähintään villisti heiluttaa tai jopa heittää. Esim tuossa eilen illalla ennen nukkumaan menoa lenteli meillä Fischer Pricen leikkipuhelin (se lankaversio, luurista kiinni ja koko loppumötikkä heilumaan) päin senkkiä ja parvekkeen ikkunaa ja koiraa ja hyvä kun ei samalla kopauttanut itseäänkin.
Todentotta. Missäs vaiheessa nämä kasvatukselliset seikat piti ottaa huomioon, kun pojalla on jo aika paljon voimaa (ja ulottuvuutta, ja sorminäppäryyttä) ja - kuten sanottu - ihan Hirveästi sitä Omaa Tahtoa, muttei vielä päässä mitään mikä yhdistäisi esim. sanan EI merkityksen.. Apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti