Yle uutisoi tästä eilen ja minä olen taas kerran miettinyt asiaa, että onko mulla lupa pitää tällaista blogia, jossa kerron Pikku-Ukon lapsuudesta. Joo, oon välttänyt laittamasta kuvia ja joo, periaatteessa tämä on anonyymi blogi, mutta sille joka yhtään osaa häkkäillä menemään, pystyy kaiketi ip-osoitteiden ja muiden kautta yhdistämään kaikkeen muuhun, jota koneella teen ja sitten ei olekaan enää niin anonyymiä. Niin että teenkö lapselleni oikeutta, kun kerron kaikki kakka- ja unijutut, kehitysvaiheet ja niinpoispäin? Kun ihan oikea ihminenhän tuosta kasvaa, sellainen joka oikeudet noihin juttuihin omistaa.
Pitää vähän miettiä nyt tätä bloginpitoa. Tai ainakin sitä, mistä ja miten kirjoitan ja käydä ajatuksella vanhat tekstit läpi.
Kun kolmekymppinen insinööri yhtäkkiä löytää itsensä äitiyslomalta, se ei ole ihan helppoa kohdata se. Ei täällä mikään ekomutsi asu eikä talousihme varsinkaan, mutta kokonaan uudenlaisen arjen keskellä sitä huomaa itsekin muuttuneensa ja pohtivansa aivan erilaisia juttuja kuin ennen. Niinkuin nyt kakkavaippoja, lastentarvikkeisiin käytettyä rahanmenoa ja yllättäen myös parempia tapoja selvitä taloudenpidosta. Ja sitä tärkeintä tietysti, miten olla omalle lapselleen hyvä äiti?
tiistai 29. huhtikuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
On käynyt mielessä minullakin. Toisaalta ajattelen, että internet on nykypäivää, nykyaikainen tapa puhua oman lapsensa kehityksestä ja omasta äitiydestään. Netti laajentaa sitä piiriä jonka voi tavata hiekkalaatikon reunalla tai vauvakerhossa. Voi olla että olen naiivi, mutta en ihan saa kiinni siitä, miten hyvällä maulla kirjoitetun blogin pitäminen voisi olla lapselle myöhemmin vahingollista. Ja mitä alkuun luin noita ylen uutiseen kommentoineita, niin tuli vähän sellainen olo että pitäisikö heidän vetää varuiksi foliohattu päähän...
VastaaPoistaEn tiedä. Jokainen on ollut vauva ja kehittynyt ja nukkunut tai valvonut ja kakkinut tai ei-kakkinut. Loukkaako sen kertominen yksityisyyttä, en tiedä. Loukkaantuisinko itse jos äitini olisi aikanaan kirjoittanut minusta nettiin samoja asioita? En osaa ajatella. Mutta sitten kun mietin vanhempaa lasta, esim. tarha- tai kouluikäistä. Jos alkaakin tulla esim. oppimisvaikeuksia tai muuta, onko niistä enää soveliasta kirjoittaa? Mihin sen rajan sitten vetää?
Enemmän varmaan ajattelen itse tilannetta, jossa vaikka joku Pikku-Ukon luokkakaveri saisi näitä tekstejä käsiinsä ja lällättelisi menemään, että sun äiti se on ollut ihan kyllästynyt valvomaan sun kanssa ja kaiken lisäksi sä teit pienenä vihreetä kakkaa. Kuvien kanssa olen ollut tarkkana, että niistä nyt ei onneksi tarvitse pelätä. Mutta tämä muu sitten?
PoistaEhkä olen paranoidi, mutta mua kanssa on säikytelleet mun kollegat tietoturvapuolelta, jotka puistelee päätään nykymeiningille ja kysyy, että onko sitten kivaa kun kaikki kehitysasiat tulevat esiin Google kun sun lapsi etsii ekaa kertaa duunia (joo, ei se työnantaja saisi epärelevantteja Googletella). Mutta silti, mikä kaikki tulee pojalle eteen vain siksi, että minä olen sen kirjoittanut - vai tuleeko mikään? Huoh. Yritän edelleen luottaa siihen, että anonyyminä oon tätä pitänyt, mutta ehkä sitten vielä tarkemmin jatkossa katsoa, että onko se mitä kirjoitan sellaista, että kestäisin myös sen ilmoille tulon.