Tänään piti olla se päivä kun Pikku-Ukko menee ensimmäistä kertaa hoitoon illaksi suoraan hoidosta. Mulla ja Jiillä molemmilla oli firman kickoffit ja kekkerit buukattuna ja Mummila valmisteltu iltaa varten. Vaan uusiksi meni, kun hoitotäti ilmoitti, että hänen lapsensa on kipeänä. Päästiin sitten tähän työssäkäyvän vanhemman arkeen kiinni kunnolla. Jii hoitaa nyt sitten aamun, Mummi vaihtaa vuoronsa päivään ja minä skippaan iltaohjelman.
Ei oikeastaan edes harmita, mutta kylmäävä hetki tuli kun tajuaa, että jotain pitää nyt nopeasti keksiä. Ja siinä taas huomaa, miten pienenä sitä vielä lasta pitää ja miten ihan todella haluaa varjella muutokselta. Jo nyt vietettiin eilisilta sylikkäin Pikku-Ukon kanssa, kun muuten niin itsenäinen poika yhtäkkiä vaan kaipasi läheisyyttä.
Pitäisi silti muistaa, että kyllä nämä järjestyvät silti jotenkin. Huomisesta ei vielä tiedä, mutta eiköhän se illalla ratkea. Siinä välissä vaan hengitellään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti