Tätä viikkoa on ilahduttanut Pikku-Ukon kotiriehumiset ja ihan totaalisurkut yöt. Poika on vihdoin oppinut nukkumaan hoidossa, mutta pitkien päikkärien vuoksi minä en saakaan sitä toivomaani torkkutaukoa heti töistä tullessa. Väsyttää, muttei onneksi ihan niin paljon kuin eilen. Eilen olin valmis syömään käteni, jos vaan olisin päässyt nukkumaan keskellä työpäivää. Onneksi mulla on edes se lyhennetty työaika... Toistaiseksi se on näyttänyt vain hyvät puolensa, katsotaan kun eka palkka ropsahtaa tilille mitä mieltä sitten olen.
Öitä on huonontanut ilmeisesti hampaidentekokipu ja epäsäännölliseksi mennyt vatsa. Taas. Nyt ei ole edes ajatusta mikä sen voisi aiheuttaa ellei sitten hoidossaolostressi tai ne vihoviimeiset hampaat. Toissayö nukuttiin helmikuiseen tapaan vartin pätkissä huutaen ja kiemurrellen ja lasta sylissä lohduttaen. Välillä saatiin joku pidempi pätkä niin, että lapsi nukkui mun mahan päällä. Onneksi hoitopäivä oli eilen mennyt silti hyvin.
Tänään poika pääseekin retkelle Korkeasaareen. Ostettiin sen kunniaksi lapsivaljaat, jotka toimivat semmoisena minireppuna myös. Jos joku muu miettii sellaisen ostamista, ostakaa suoraan sellainen jossa on kaksi eri poikittaista hihnaa, jolloin se ei kurista lasta silloin kun valjaisiin kohdistuu vetoa. Minä näpräsin eilen vanhasta repunhihnasta sitä kakkoshihnaa sitten hyvän tovin. Ennen ostamista jos olis taas miettinyt, mutta nopeasta ostovietistä kärsii ajanhallinta, näemmä.
Muuten töissäoloeuforia on ehken hiukan ollut tasaantumaan päin. Voittopuolisesti silti kivaa! Viikonloppu on silti todella kaivattu juuri nyt, jos vaikka pääsisi nukkumaan tai jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti