Viikko taas menty eteenpäin, mun laskujeni mukaan tyyppi olisi nyt 28 vrk vanha. Päättelen, että joku siellä on elossa, koska pari päivää sitten alkoi pahoinvointi, juuri sopivasti kummipojan synttärijuhlille. Aiheuttaa enemmän ongelmia keskipäivästä iltaan, pysyy aisoissa kun syö jotain tuntemuksen ilmaantuessa.
Edellisestä raskauspäivityksestä unohtui se selkein oire: lisääntynyt valkovuoto. Siis ihan holisee vaan (tervetuloa taas ällöpostaukset, mutta sitähän se raskaus oli viimeksikin). Ja voi sanoa, että on jatkunut non-stop ja ihan siitä päivästä, kun oletan kiinnittymisen tapahtuneen. Samoin vessaralli alkoi kyllä oikeastaan samointein.
Rinnat ovat myös sen verran kipeät, että olen nyt hiukan päättäväisemmin kieltäytynyt Pikku-Ukon yö- ja aamusyötöistä, mikä on aiheuttanut nuoressa herrassa jos jonkinmoista raivontunnetta. Reppana, käy sääliksi tämä tilanne, mutta toisaalta mulla kyllä on sellainen olo, että vaikka tätä raskautta ei olisi tullutkaan niin olisin ollut aika kypsä viimein lopettelemaan tätä imetystä. Jatketaan nyt edelleen kahdella iltamaidolla, mutta yritän sitä saada tässä piakkoin yhteen ja sitten (toivottavasti) jotenkin tuskattomasti kesää kohden vieroitukseen kokonaan. Katsotaan. Ei mulla sen suhteen vielä ole mitään ehdottomia taka-rajoja, mutta ehkä sellainen sisäinen toive lopettaa joskus kun Pikku-Ukko täyttää 2 vuotta. Mutta sittenhän sen näkee.
Sitten näitä outoja oireita. Tunteellisuus on noussut älyttömästi, mutta se mitä en viime kerralta muistanut (muistan kyllä kun nyt muistuttelen), on järjettömät pelot. Olin aamulla koiran kanssa lenkillä lapsuusajan mettässä, joka on juu iso, mutta ns. mahdoton oikeasti eksyä ja puhelimen kenttäkin riittää koko matkalle. Olin liikkeellä ennen kahdeksaa ja hiljaisen metsän paukkeet saivat mut kuvittelemaan milloin karhun ja milloin jonkun murhasedän taakse, milloin olin niin eksynyt etten löytäisi koskaan kotiin ja niin edelleen. Huikean rentouttavaa siis - ja ihan pimeetä.
Ja niin, vielä yksi. Voi vitsit tekee mieli soijakastiketta, täyssuolaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti