Käväisin pari viikkoa sitten parhaan ystäväni luona, joka nyt sattuu olemaan myös gynekologi - korvaamaton apu jokaiselle raskaanaolevalle naiselle. Olen vuodattanut ja saanut tukea häneltä läpi tämän ei-niin-helpon raskauden (toisin kuin julkiselta puolelta, johon ennen niin vahva uskoni on pahasti alkanut horjua) ja nytkin hän pääsi paikkaamaan perhevalmennusta, jossa hapan neuvolantäti kävi läpi eri synnytyksen kivunlievitysohjeet 12 minuutissa ilman että minulle oikeastaan jäi mitään muuta mieleen kuin, että "epiduraalin saa kyllä sitten jos sitä pyytää". Seuraavalla perhevalmennuskerralla oli ilmeisesti joku muukin vähän hämmentynyt edelleen ja pyydettiin lisätoistoa, jonka jälkeen mieleen jäi se, että spinaali sopii uudelleensynnyttäjille ja että se laitetaan eri tilaan kuin epiduraali. Ahaa.
Ystävän kanssa käytiin lääketieteen kirjasta läpi jokainen eri lääkkeellinen kivunlievitystapa, kuka sen laittaa, mihin ja miten se vaikuttaa, missä kohti synnytystä se toimii. Siihen taisi mennä tunti, mutta nyt koen, että mulla on riittävä käsitys siitä, mitä vaihtoehtoja on tarjolla ja missä kohti pyytää/vaatia niitä, jos sitten siltä tuntuu. Käytiin läpi myös se, että aktiivisynnyttäjien esittämä argumentti siitä, että epiduraali hidastaisi synnytyksiä on siltä puuduttelun varhaisajalta, jolloin epiduraalia laitettiin synnytyksenkin aikana sen verran, että siitä olisi suoraan voinut lähteä leikkelemään - vähän toista kuulemma kuin ne määrät, joita nykyisin samaan hommaan käytetään (koska on tarkoitus kuitenkin tukea äitiä synnyttämään se muksu itse).
Säästän johonkin myöhempään kirjoitukseen ajatuksia aktiivisynnytyksestä, kävimme Jiin kanssa nimittäin synnytykseen valmistautumisen nimissä myöskin yhdellä (muuten oikein hyvällä) luonnollisen synnytyksen kurssilla, josta taas koin saavani apua psyykkiseen puoleen, eri rentoutustekniikoihin ja siihen, miten isä voi olla synnytyksessä mukana. Se lääkkeettömän synnytyksen ihannointi vaan oli aika vahvana siellä ja tavallaan se vähän pelottaa itseä, että miten sitä sitten kokee synnytyksen jos menee vahvasti luonnollisuutta korostaen sinne, eikä sitten kestäkään. Olisi tosi sääli kokea jonkin tuollaisen vuoksi huonoa omaatuntoa/äitiyttä, ettei ole pystynytkään siihen, että synnyttää ilman. Ehkä kirjoitan siitä vasta synnytyksen jälkeen, kun on jotain omakohtaista kokemusta asiaan liittyen :)
Se, mistä oikeastaan piti kirjoittaa, on venyttely ja eri asennot raskauden aikana. Kaveri kannusti kovasti myös venyttelemään raskauden aikana varsinkin lonkanseutua ja neuvoi tiettyjä asentoja, joissa kuulemma myöskin vauva saa vähän enemmän tilaa ja voi kääntyä oikeinpäin. Meidän poika jatkaa (aika tuskastuttavaa saati sitten tuskaista) kääntyilyään vatsassa edelleen ja siinä, missä alkuviikosta kyykkyharjoitusten kannustamana hän kääntyi vihdoin oikeinpäin, loppuviikosta käännyttiin ensin poikittain ja nyt pelkään, että lipsahti perätilan puoleen. Teki eilen aamulla melkein mieli itkeä, kun ensin juuri tästä asennonvaihdon kivuliaisuudesta johtuen en saanut juuri nukuttua ja kun herään vihdoin edes joltaiseltakin nukkupätkältä, niin huomaan pojan tosiaan kääntyneen juuri väärinpäin. Oikeasti heitin itkun lisäksi myös jäätävän kiukuttelukohtauksen, että siinä oli Jiillä olemista - reppana tullut yövuorosta ja saa vastaansa hysteerisen naisen, joka selittää perätilasynnytyksistä ja sektioista. Tässä on vielä vajaa kaksi viikkoa aikaa ennen lääkärikäyntiä, joten toivon että jos sitkeästi jatkan noita venyttelyjä niin poika vielä sieltä kääntyisi takaisinkinpäin. Löysin mm. tämän linkin venyttelyistä, jossa oli aika havainnollisesti näytetty ainakin minun kehossani hyvälle tuntuvia venytyksiä. Ja tuosta kyykkyasennosta sanotaan, että luonnonkansoilla jotka kyykistelevät siis aamusta iltaan on perätila liki tuntematon käsite. Pitänee tutkia asiaa vähän enemmän, mutta ihan empiirisesti ainakin kyykkäilyn jälkeen poika alkoi tämän hullun pyörimisshown ja vääriin asentoihin hän kampeaa itseään nimenomaan kun olen makuulla. Joten jatkan, varovaisesti (sillä äitiysjoogassa taas varoiteltiin, että joskus tässä viikon 34 kohdalla taas ei saisi kyykkäillä, koska se voi käynnistää synnytyksen. Kuten sanottu, pitää mennä tosi varovaisesti ja kehoa kuunnellen - homma mikä ei edelleenkään ole mulle ihan itsestäänselvyys). Katsotaan josko poika vielä kerran suostuisi kääntymään, vai joudunko sitten kääntöön asti.
Sain ohjeet venyttelyjä varten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti