Viimeisiä hommia viedään, tiedän. Ei edes mitenkään kovin vaikeita juttuja. Miksi siis niiden tekeminen on nyt niin kovan vaivan takana. Ette pysty arvaamaan mitä kaikkea olen valmis täällä tekemään, ettei tarvitsisi vääntää sunnuntai-iltana hommia pakettiin. Ja ihan oma moka, että näitä sunnuntaina muuten tehdään, työnantajaa on turha syyttää. Torstain ja perjantain välinen yö meni jotenkin ihan puihin enkä perjantaina töissä saanut enää aikaan mitään. Ajattelin sitten, että ei se mitään, teen viikonloppuna takas. Ja koko viikonlopun olen lykännyt ja lykännyt, enkä vieläkään vaan saa aikaiseksi, vaikka kohta on oikeasti pakko mennä nukkumaan jo. Toinen iso juttu on pakko saada kuitenkin vielä tänään tehtyä, toinen voi periaatteessa odottaa huomista, mutta sen kanssa ahdistun sitten huomenna päivällä, koska senkin esittely on huomenna 14.30 ja tätä ei todellakaan enää voi siirtää. Huoh. Olisihan mulla ollut monta hyvää kuukautta aikaa tehdä sekin, ja silti tässä nyt ollaan. Lohduttaudun vain sillä, että pian ei ainakaan voi lykätä enää työjuttuja - niitä kertakaikkiaan kun ei ole.
Otan kovat menetelmät tässäkin käyttöön: jos en tee töitä, niin sitten pitää siivota keittiön kaappia. Hauskaa kuin... en edes tiedä mikä. Mutta jompaa kumpaa kamalista hommista on nyt vaan kertakaikkiaan pakko tehdä, ei auta. Eikä enää yhtään Spiderpasianssierää, ennen kuin hommat on saatu pakettiin ainakin sen toisen jutun osalta.
No, viikonlopun jutuista sen verran, että en minä nyt ihan toimettomana ollut muutenkaan. Eilen kävin Prismassa metsästämässä rintapumppua, tuttipulloa ja säilytyslaatikoita kodin kaaoksen kesyttämiseen. Sitten ajelin Tapiolaan metsästämään siistiä kolttua keskiviikon edustusiltaan ja kaverin häihin (löytyihän se L-kokokin, vihdoin!) ja hakemaan häälahjaa. Samalla matkalla mukaan tarttui yli satasen nahkasaappaat alle kolmenkympin. Jesjes! Sitten ajelin Hämeenlinnaan kummipoikaa ja bestistä katsomaan ja ronttasin takaisin tullessa pakastimen mukanani. Tänään siirrettiin se Jiin kanssa autosta kämppään (eteiseen, kiinnitys jääköön huomiselle, koska pianon siirtoon ei tänään vaan venytty...). Tänään tein myöskin tunnin lenkin koiran kanssa, menin kiltisti kuukauden tauon jälkeen äitiysjoogaan toteamaan, että selkä on edelleen kipeä mutta tekee ne liikkeet silti hyvää, ryöväsin taas kerran anopin ruokapöydän (ja sillipurkin...) ja vedin kivat treenit koiran kanssa ihan jäätävässä ilmassa. Ehdin pussata Jiin ovensuussa ennen hänen töihinlähtöä. Joten oli se kiva viikonloppu silti, vaikka nyt tässä kohti tuntuukin, että vitsit kun olisin kuitenkin tehnyt ne työt jossain järkevässä kohtaa. Ensi kerralla sitten, ehkä. Yritetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti