sunnuntai 8. helmikuuta 2015

5+0


No olihan se sitten, juuri sitä mitä epäilinkin. Raskaana, vihdoin, jes! 

Oli oikeastaan ihan hassua tehdä koko testiä, kun loppuviikosta oireiden lisääntyessä ja menkkojen yhä viipyessä tuli koko ajan vaan varmempi olo, että tässä se nyt sitten on. Mietin miten erilaisissa oloissa tein testin Pikku-Ukosta, silloin vielä ehkäisyn oltua mukana kuvioissa ja firman juhlien jälkeen tuumin vain, että onpa hassua kun ei paha olo vaan helpota (menkat tuli välissä, joten oli vaikea tunnistaa raskautta). Silloin testasin huvikseni, juuri ennen töihinlähtöä, ja saatuani hyvin epämääräisen testituloksen tavalliseen raskaustestiin (plussasta puuttui koko pystyviiva, kun vaakaviivaan meni ilmeisesti kaikki väri) juoksin paniikissa töistä apteekkiin ostamaan tällaisen digitaalisen, jota minäkään en voisi lukea väärin. 

Nyt luulen, että olisin pystynyt lukemaan ihan sitä normaaliakin testiä, mutta nostalgiasyistä tämä oli kiva - ja taas pärähti samat numerot tauluun. Omien laskujeni mukaan nyt pitäisi olla siis 5+0 tai niillämain, voi olla päivän kumpaan suuntaan vaan. Sain mojovan ovisplussan 17.1. ja sellainen olo, että ihan loppuillasta se munasolu taisi irrota, tai sitten yöllä. Dpo 14 tuli tosin ihmeelliset limat, joissa mukana oli ihan häivähdys verta, mietin silloin että menkat alkoi mutta kramppailusta huolimatta ei sitten alkaneetkaan. 

Edellisen postauksen jälkeen on närästänyt ja vihlonut kohtua silloin tällöin. Huimaus jatkuu edelleen, mutta muuten olo on kuin ei olisikaan raskaana. Housut nyt vähän kiristävät. 

Mutta jännää. Ollaanhan nyt ihan alkumetreillä vielä, eikä mikään ole varmaa, mutta silti semmoinen oppi siitä edellisestä, että tällä kertaa aion iloita siitä, että juuri nyt joku on tuolla mun sisälläni elossa. Muuten katsotaan päivä kerrallaan.

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. IIK, sanon minäkin nyt kun ajatukseen on vähän tottunut. Mä en ole vuoden äiti yhdenkään kanssa, mitenhän sitten kahden. Mutta onnellinen oon silti, kyllä tätä niin paljon toivottiin :)

      Poista
  2. Onnea!! Ihana uutinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mekin ollaan kyllä älyttömän iloisia!

      Poista
  3. Onnea todella paljon! Olen lukenut blogiasi enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo yli vuoden. Meillä on samanikäiset pojat. Mekin yritämme toista lasta, mutta emme ole onnistuneet vielä. Mielenkiinnolla odotan kuulumisiasi. Iloa jokaiseen päivääsi. Nauttikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Pidän hurjasti peukkuja, että teillä tärppäisi pian. Odotus kun on niin kertakaikkisen ahterista silloin, kun toive on suuri...

      Onpa hauskaa, että pojat ovat niin samanikäiset - tsemppiä teidän arkeen! Katsotaan, josko oma blogeilu hiukan tästä taas piristyisi, nyt kun on jo jäänyt satamiljoonaa asiaa kirjaamatta... Iloa ja valoa myös teidän päiviinne!

      Poista