Oivoi, meillä ne kriisit vaan jatkuu. Kun luulin, että Pikku-Ukon mahavaivat oli tältä erää voitettu, niin vähänpä tiesin millainen päivä eilisestä oli tulossa. Aamu lähti käyntiin ihan ookoo, pääsin juoksemaankin koiran kanssa kun Jii vahti poikaa ja sitten syötiin aamupäiväpuuroa luumusoseen kera ja mentiin nukkumaan. Poika nukkui ehkä viisi minuuttia ja heräsi itkien, yritin nukuttaa vähän lisää menemällä sänkyyn viereen ja syöttämällä. Aina välillä rauhoittui ja sitten taas känisi. Ajattelin vaan, että uni oli mennyt jo jotenkin yli, kun niin väsyneitä oltiin jo puuroa syötäessä, syötin vähän lisää, otin välillä oman mahan päälle, sitten viereen kyljelleen ja välillä selälleen. Yhtäkkiä Pikku-Ukko alkoi kakoa, ehdin nostaa pystyyn ja sitten sieltä tulikin eeppinen "koko poika, äiti, sänky ja lattia täynnä laattaa" -tyyppinen kohtaus. Voi päivää, miten paljon sitä oksentelua tuli. Hassua oli se, että poika näytti hetken tyytyväisemmältä kuin tuntiin, kunnes meni taas valkeaksi ja oksensi yhtä ison satsin uudestaan.
Minä siinä kädet täynnä oksennusta yritän pitää poikaa ja soittaa kauppaan menneelle Jiille, että hoitaa itsensä takaisin. Pikku-Ukko siinä kohti vaan nauroi ja laitoin hetkeksi omaan sänkyynsä katsomaan Barbapapa-mobileaan, jotta sain enimmät oksennukset pois hänen ja itseni päältä. Kun Jii tuli, luulin tilanteen jo rauhoittuneen, kunnes poika alkoi taas itkeä ja oksensi pian sarjassa pelkkiä nesteitä ympäri lattioita (eipä meistä kumpikaan älynnyt mitään lavuaaria tai ämpäriä miettiä siinä). Sitten taas rauhoituttiin, minä sain soitettua neuvolaan ja kerrankin pääsin heti läpi. Oikein kiva täti kehotti seuraamaan tilannetta kotona, mutta liikkumaan herkästi lääkäriin, jos näyttäisi siltä, ettei pojalla pysyisi nesteet sisällä. Ja eihän ne pysyneet, seuraavien kahden imetysyrityksen seurauksena oli välitön oksennusrumba ja poikakin alkoi väsähtää.
Meikä oli jo melkein hysteerinen, joten Jii teki kuningaspäätöksiä ja vaikka minusta tuntui vähän liian aikaiselta niin lähdettiin läheiselle terveysasemalle kun se oli vielä tunnin auki, ettei sitten tarvitsisi Jorviin asti vääntäytyä heti. Minä en todellakaan ole parhaimmillani huolesta soikeana ja Jii parka sai kuulla aikamoista nalkutusta pojan vaatevalinnoista ennen kuin päästiin lähtemään. Pienen odottelun jälkeen päästiin ensin sairaanhoitajalle ja sitten vielä lääkärinkin, joka kiltisti tutki pojan (joka tässä kohti taas kiinnostuneena tutki ympäristöään eikä ollut moksiskaan tutkimuksesta). Nyt ei ainakaan minun tartte huolehtia tuon korvista enää, poika hiplaa niitä siis ihan muista syistä koska tulehdusta niissä ei ainakaan ole. Vatsatautia nyt kuitenkin epäiltiin, niiden kakkajuttujenkin vuoksi ja saatiin hoito-ohjeet (Osmosalia tms. jos pahaksi menee ja tihein välein pieniä annoksia maitoa, kiinteät on pannassa seuraavan viikon). Kuulemma kun poika oli vielä ihan hyvävointinen eikä nyt ollut akuuttia hätää, jos ei selvää yleiskunnon huononemista tulisi eli päästiin huojentuneina kotiin. Illalla tuli vielä yksi oksennus, mutta muuten alkoikin maito taas pysyä sisällä - alkuun imetin puolen tunnin välein ja sitten kun näytti, että pysyy sisällä niin niin usein kuin poika halusi. Ennen nukkumaanmenoa saatiin jo yksi pissavaippa ja vaikka ennen nukahtamistakin tuli komeat itkut ja ehdin jo pelätä uutta eeppistä kohtausta, niin onneksi siltä säästyttiin.
Poika on jo pirteä itsensä taas, mutta Jii ja minä suht rauhallisesta yöstä huolimatta kuolemanväsyneitä ja aivokaistat jumissa. Nyt sais vähän rauhallisempia päiviä mielellään tulla tähän seuraavaksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti