Semmoinen kakkakriisi sitten

Onhan tämä kiinteiden syönti pakko jokaisen meistä ihmisistä vain opetella, kun ei voi rintaakaan imeä iäti, mutta joskus käy vähän sääliksi pientä, ainakin silloin kun projekti ei mene ihan putkeen. Oltiin vedelty banaanipuuroa jo viikonpäivät ja juu, kyllähän se kovetti vähän masua, mutta aika pienellä siitä päästiin kuitenkin yli. Sitten päätettiin Jiin kanssa, että nyt olisi sitten aika kokeilla sitä lihaa myös. Aloitettiin kanalla ja minusta annos, jonka Pikku-Ukko söi ei edes ollut mitenkään erityisen merkittävä - siitä vain ensin yritettiin antaa liian karkeaa versiotä, jolloin ukko kakoi ja meinasi tukehtua siihen. Kun koostumus saatiin kohdilleen, poika söi sen pari teelusikallista urheasti, vaikkei selvästi ihan tykännytkään mausta, tai ainakin joutui miettimään tosi kovasti, että onpas outo uusi maku, mitähän mieltä tästä olisi. Seitsemäntoistakertaahan kaikkea kai pitäisikin (lapsena) maistaa, ennen kuin makuun tottuu, sanovat.

No, lihansyönnin todellisuus iski vasta seuraavana päivänä, kun ennen joka vaippaan kakannut poika vain ähisti ja ähisti eikä mitään tullut vaippaan koko yönä, aamuna tai päivänä. Illalla alkoi olla jo niin tuskainen poika, että hätäpäissäni sitten otin nopeutetusti meille luumun uudeksi tuttavuudeksi ja syötin sitä pojalle ison satsin. Sillä seurauksella, että yö meni sitten siinä, että ensin ähistiin ja ähistiin ja ähistiin ja itkettiin ja väänneltiin ja sitten kello kahdelta saatiin eka jättilasti aivan semmoista nestemäistä, luumunväristä kakkaa, sitten oltiin tunti onnellisia kunnes alettiin taas ähistä ja itkeä ja viideltä tuli toinen jättilasti. Sitten taas oltiin pari tuntia ihan kivasti ja jopa nukuttiin välissä ja seitsemältä tuli taas entistä enemmän luumulta haiseva satsi, taas vähän nukuttiin ja ysiltä vielä yksi, vaikken mitenkään olisi uskonut, että poikaan enää yhtään kakkaa voi mitenkään mahtuakaan. Se meni selän kautta lakanoille asti, niin paljon yllätti.

Koko eilinen meni tasaantuvissa merkeissä, mutta varmuuden vuoksi syötin päivällä lisää luumua ja luulen, että tästä eteenpäin meillä syödään banaanin sijasta puuron kanssa aina luumua tai päärynää. Pariin päivään ei varmaan nyt sitten uskalleta kokeilla sitä kanaa uusiksi, ja sittenkin kun kokeillaan niin tehdään niin että samassa yhteydessä saa poika myös sitä luumua sitten. Taitolaji näemmä tämäkin, ja varmaan tosi lapsikohtainen, mihin reagoidaan mitenkin. Mutta selvästi meidän pojalla proteiinit sulivat tosi hitaasti ja huonosti ja varmaan se banaani vielä edesauttoi systeemin jumittumista. Tästä nyt sitten vaan opitaan ja jatketaan, toivottavasti vähän vähäisemmin oirein.