Masentavan maanantain piristykseksi

Surkea maanantai. Olen nukkunut koko viikonlopun huonosti, miettinyt Jiin mahdollista tulevaa työttömyyttä, meidän pientä kämppää ja rahatilannetta, Pikku-Ukon terveyttä, uusia vauvahaaveita ja omia räikeitä puutteita niin äitinä kuin ihmisenä (kärsimättömyys, saamattomuus ja ylpeys noin yleensä, samoin kuin armottomuus niin itseä kuin muita kohtaan - kaikenkaikkiaan oon siis ihan huipputyyppi..). Jostain syystä nyt jännittää sekä junamatka, jonne lähdetään ihan kohta sekä matkan päätöksenä löytyvä ryhmäneuvola ja ennen kaikkea ne toiset vanhemmat. Se tuntuu melkein ylivoimaiselta tänään.

Mutta yöllä nettiä surffatessa tämä 10 kuukautisen vauvan oikea joulutoivelista tuli vastaan kaverin Facebook-jakona. Tää oli huikea ja tunnen piston sydämessäni, koska minäkin olen kirkkain silmin selittänyt, että joo Pikku-Ukko haluaa joululahjaksi ruokalapun, ne pinottavat kipot, valokuvataulun itsestään ja niin edelleen. Varmaan juu. Luulen, että meillä lista menis about näin:

• Vetoketju Isin paidasta (näpelöitäväksi)
• Äidin iPad (hakattavaksi)
• Takakajareiden johdot (kiskottavaksi)
• Kaikki mainosposti, mitä postiluukusta tulee (syötäväksi)
• Ja silmälasit ja koiran karvat olis meilläkin listalla (en tiedä miksi)

Ja sitten vedetään henkeä, katsotaan että kaikki on oikeasti pakattuna matkaan (ja näppärästi junassa käden ulottuvilla) ja lähdetään sinne asemalle. Kyllä se taas tästä, tämäkin viikko.