Seksi synnytyksen jälkeen

Tästä aiheesta vähän mietin, että pitääkö nyt tästäkin oikeasti kirjoittaa, mutta minun bloginihan tämä on, tätä olen ehtinyt useaan kertaan tässä pohtia ja toistaiseksi olen anonyyminä pysytellyt enkä jakanut blogin osoitetta edes äidille tai kavereille, niin menköön nyt. Tämänkin osalta melkein kuusi kuukautta, joka siis siitä synnytyksestä on, teki ihmeitä ja asiat ehtivät muuttua ihan valtavasti. Siinä välissä olisin ehkä kirjoittanut aika toisenlaisen jutun...

Ajatellen, miten loppuraskaudessa sitä himotti ihan sairaasti ja koko ajan, oli aika järkytys (siinä kaikkien muiden synnytykseen ja sitä seuranneitten järkytysten sivussa), miten yhtäkkiä ei haluttanut sitten yhtään. Mulla ainakin hormonit kävi niin kierroksilla, että sitä oli yhtäkkiä Äiti ja vaan Äiti, rinnat oli tarkoitettu vauvan imettämiseen ja alapää oli niin soosina, että ei olisi pieneen mieleenkään tullut lähteä heti kokeilemaan. Tiedän kyllä, että naiset ovat tässä tosi erilaisia, mulla on muutamia ystäviä joilla kuulemma tällaista hormonimyrskyä ei tullut ja joiden synnytyksestä toipuminen oli nopeaa, jotka ovat päässeet hommailemaan melkein heti. En kyllä itseni osalta jälkikäteen hämmästynyt yhtään tästä, kun ihan normaalin kuukautiskierron aikanakin se halukkuus vaihtelee (tai ainakin ennen vaihteli, nythän ei ole vielä hajua siitä, miten kierto alkaa pelittää sitten kun siihen asti taas päästään) ns. nollasta sataan tai ainakin melkein.

Kun vauvan kanssa oli pari viikkoa elelty, sitä alkoi itsekin miettiä, että ohhoh, missähän ne halut on? Ja kun samaa jatkui pari viikkoa lisää, sitä alkoi vähän huolestuakin jo, kun ihan todella niitä ei tuntunut kuuluvan missään. Se, että sain sen märkivän granulaatiokudoksen tuonne alas antoi hyvän syyn odotella rauhassa, vaikka jälkitarkastuksessahan lääkäri ihan suoraan sanoi, että jos kerran tarvit tekosyytä niin toimiihan tuo, mutta mitään oikeaa estettähän ei ole. Loukkaannuin vähän lääkärille, ihme kommentointia melko herkästä aiheesta kuitenkin - tai ehkä se vaan niissä hormoneissa edelleen tuntui siltä. Luojan kiitos ollaan aina voitu Jiin kanssa puhua, myös seksistä ja myös näistä tuntemuksista. Jos olisi vielä joutunut jotenkin häpeilemään ja oikeasti kehittämään niitä tekosyitä, niin en tiedä minkä trauman tästäkin olisi vetänyt.

Mulla varmaan vaikutti kaikkeen myös se, kun niitä raskauskiloja oli aika iloisesti ja silloin ensimmäisenä kuukautenahan sitä tuli syötyä ihan sairaasti suklaata ja muuta sokeria. Käsittääkseni myös ruokavaliolla on vaikutusta, vaikka oletankin että oma minäkuva uudenkarhean äitiyden tultua kuvaan oli vaan vielä niin hakusessa ja tosiaan ne hormonit kyllä sai pään surisemaan aika kivasti muutenkin. Ja se jäätävä väsymys, tietty. En tiedä sitten mikä tarkalleen vaikutti eniten, mutta samaa tahtia kun ne kilot alkoivat vihdoin pudota ja ainakin ruokavalio vähän järkeistyi ja pääsin vihdoin lenkille ja liikkumaan ihan kunnolla, niin sieltä vähitellen kaivautui ne halutkin takaisin.

Täytyy kyllä myöntää, että "eka kerta" jännitti aivan sikana - ja olo oli sen jälkeen melkein yhtä voitonriemuinen, tosin enemmän siitä "jes, kaikki toimii sittenkin"-syystä. Tosin homma olisi ollut ehdottomasti kivempaa niillä imetyksen ohentamilla limakalvoilla, jos olisi älynnyt hommata jotain muuta ehkäisyä kuin ne äitiyspakkauksen kondomit, minähän jäin miettimään sitä kierukkaa enkä sitten saanut aikaiseksi mitään ennen kuin yksi ilta pojan nukkumaanmenon jälkeen vaan päätettiinkin kokeilla onnistuisiko vielä. Silloin oli siis pari kuukautta synnytyksestä takana. Mutta oli melkein mykistävää silti kokea, että jees - mussahan on edelleen tämä toinenkin puoli, että Äitiyden lisäksi olen edelleen myös se Nainen. Itketti. Onneksi Jii on siihenkin tottunut, että meikä tirauttelee (varsinkin hormonipäissään) vähän mistä syistä vaan.

Vaikka nuo minipillerit ei sovi mulle yhtään, pääsi niillä sentään kumeista eroon ja niiden ja Vagifem-kuurilla (paikallisestrogeeni, suosittelen) parantuneiden limakalvojen avulla elämä (ja seksikin) alkoi taas maistua, vaikka niin - onhan tuo alapää erilainen kuin ennen. Ei sellainen, mistä jossain keskustelupalstoilla änkyrämiehet huutavat, että kun ei tunne emännältä edes reunoja vaan nimenomaan just toisinpäin, paikoitellen liian ahdas. Ja vaikka gyne väitti, ettei ole kuin fysiologista laskeumaa ja sitäkin aika vähän, niin pikkasen tuntuu siltä kuin värkki olisi jotenkin pienellä mutkalla tai se alkaa vähän tuolta alempaa kuin ennen. Ja sen vuoksi ongelma (vaikkei nyt iso olekaan) on siinä, että sisääntyöntö pitää ottaa aika paljon varovaisemmin kuin ennen tai tekee edelleen aika kipeää. Ja muutama asento tuntuu myös tosi oudolta nykyjään. Noihin on toki jo tottunut, mutta elän siinä toivossa, että tuo vaiva myös niiden lantionpohjan lihasten treenillä poistuu itsekseen, niin kuin kaikki muukin on tässä tehnyt. Käsittämätöntä, mistä kaikesta kroppa menee läpi ja palautuu.

Nyt vaan pitäisi totutella siihen, että se yhteinen aika pitää todella ottaa sieltä mistä voi. Onnea vaan heille, joiden lapsi nukkuu ja mahdollisesti omassa huoneessa vielä, mutta meillä mahdollisia aikoja ovat päikkärit ja illat kun tuo vihdoin nukahtaa ja kovin kauas lapsesta ei kaksiossa pääse, kun ei parvekkeellakaan kehtaa vehdata :) Päikkäreissä pojan unen laatu on ollut vähän mitä on ja illalla ainakin meikäläinen on usein todella väsynyt. Mutta monasti sitä silti koittaa priorisoida jos nyt yhtään tekee mieli. Tuo on kuitenkin niin olennainen osa parisuhdetta, että kun näiden ensimmäisen lapsen saantiin liittyvien tunnemylläköiden, uusien roolien ja totaalisti erilaisen arjen kanssa koittaa pärjäillä niin on jotenkin helpottavaa, kun on edes joku tärkeä yhteinen juttu, joka toimii. Ja en tiedä miten muilla on, mutta itsellä seksi saa tuntemaan olon hehkeämmäksi ja kun toinen vielä usein muistaa siinä yhteydessä kehaista kaunista, ihanaa vaimoaan, niin kyllä se hyvää tekee päänsisäisestikin.

Mutta siis pari vinkkiä kaikille muille synnyttäneille, joilta tuntuu halut kadonneen tai ovat tätä muuten pohtineet:

• Anna itsellesi aikaa ja odota, että hormonit vähän tasaantuu
• Käy hyvällä gynellä ja tsekkaa, mikä tilanne on, jos jokin epäilyttää
• Jos et ennen ole jutellut miehesi kanssa seksistä, nyt on viimeistään hyvä aika aloittaa. Kaikesta voi ja saa puhua.
• Meillä ainakin huumori on vienyt ohi pahimpien probleemien. Se voi myös mennä överiksi, niin kuin meillä, jotka tekee ylävitosia jos saadaan pikasuoritus putkeen tuon päikkäriaikaan (sori, olisi pitänyt varoittaa ällöjutuista...). Mutta oikeasti aika monia asioita mieluummin katsoo yhdessä nauraen kuin esim. itsekseen häpeillen. Taitaa päteä aika moneenkin juttuun, mutta ainakin nyt tähän.