Olenhan minä syönyt niitä minipillereitä, vähän epämääräisiin aikoihin tosin aina välillä muistin pettäessä, mutta kuitenkin. Ja silti jostain syystä onnistuin saamaan päähäni, että oudot oireet - turvotusta mahassa, alavatsakipua, "outoa oloa" ja ennen kaikkea outoja raskausteemaisia unia jne. - johtuisivatkin alkaneesta raskaudesta. Kun tuohon liitetään vielä naamaan ilmestyneet finnit ja migreeninomainen päänjuilinta, saadaan ne oireet, jotka mulla yleensä kertoisivat nimenomaan menkkojen alkamisesta eikä puuttumisesta ja silti menin alkuviikosta apteekkiin hakemaan sen testin. Sain vielä puoli viikkoa pitkitettyä, kun tiesin itseni typeräksi ja että testi menisi ihan hukkaan, mutta pakko se oli sitten kuitenkin tehdä. Omassa luulottelussa taisi olla pientä toivetta toinen puoli, koskapa kyllä se negatiivinen testitulos vaan tosi pahalta tuntui vaikkei realistisia toiveita raskaudesta edes pitänytkään olla eikä nyt ihan vielä kannattaisikaan olla raskaana näin pian Pikku-Ukon jälkeen. Silti, alakuloinen fiilis jäi oikein roikkumaan niskaan. Mulla ihan oikeasti taitaa olla vauvoja jo päässä (vaikkei mahassa).
No, nyt saan taas hyvän syyn jatkaa kuntoilua oikein kunnolla ja viettää oikein superlaatuaikaa Pikku-Ukon kanssa. Nautitaan siitä, että olen hyvissä voimissa ja tuo ihana pieni on tuossa ja mulla on mahdollisuus olla vain hänen kanssaan. Nyt on nyt ja muita tilanteita tulee sitten kun tulee. Noista minipillereistä yritän kuitenkin ehkä päästä aika pian eroon. Ne ei kyllä ihan todella sovi mulle yhtään ja pillereissä on aina se vihoviimeinen muistaminen, joka on tällä imetysaivolla väliin ihan mahdottomalta tuntuva tehtävä.
Se vaan, että negatiivisesta testituloksesta huolimatta se ajatus, että olen raskaana ei vaan päästä otteestaan, vaikka pari päivää testistä jo on. Kuuntelen jokaista vatsannipistystä ja pientä ällötystä (joka mulla siis myös liittyy yleensä hormoneihin) ja riitelen päässäni, että se testi tehtiin ihan just ja kyllä ne tuppaa paikkansa pitämään (vaikka kuinka ostais sen halvemman version apteekista...). Että tämä on ihan nauretttavaa ja lopeta jo. Ja sitten yöllä sitä taas herää siihen uneen, missä on raskaana ja siitä itsensä herättäminen olisi ihan mahdottoman vaikeaa, ellei olisi tuota pientä tuossa, joka tuijottaa äitiä ihan siihen tyyliin, että mitäs sä nyt siinä säädät, nukutaan nyt vaan. Voi hormoneja, ne on aika vahva voima kun niikseen tulee. Nyt vaan pitäis jotenkin päästä tästä taas normaalimoodiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti