Yliaikaiskontrolli 41+5

Nyt on koettu tämäkin, yliaikaiskontrolli. Eikä ollut jotenkin niin paha kuin mitä olin saanut itseni pelkäämään, vaikka jännitti kyllä ihan sikana. Pääsin ihan ekaksi käyrille mittaamaan pojan sykkeitä ja kun meillä tuppaa päivä alkamaan vasta siinä reippaasti puolenpäivän jälkeen niin ilmeisesti lapsi veteli suurimman osan ajasta sikeitä ja vaan välillä kun tuntui potkuja ja muuta liikettä niin käyrä hyppi sinne tutulle yli 140 puolelle. Kätilö oli ihan rauhassa, mutta erikoistuva lääkäri pyysi vielä seniorimman lääkärin katsomaan, että olihan tuo ok. Sain vielä lähdössä erikseen haettuna liikelaskentaan liittyvän lapun, mikä tietysti jäi itseä mietityttämään ja nyt pitää sitten paniikissa koko ajan olla katsomassa, että onhan siellä mahassa vielä liikettä..

Kätilön kanssa aloitettiin täyttämään niitä lappuja ja olin ihan hoo moilasena sen suhteen, kun tuli kysymyksiä esim. imetyksestä. Siinä vaiheessa lääkäri pamahtikin huoneeseen ja ne kysymykset jäivät odottamaan vielä itse synnytyksen alkua. Lääkäri teki sisätutkimuksen, joka ei todella niitä kaikkein mukavimpia juttuja ollut, mutta kuten sanottu, ei myöskään yhtään niin paha kuin jotenkin pelkäsin. Epämukavaa joo, muttei nyt suoranaisesti sattunut kuitenkaan. Ja mikä helpotus, että tilanne on supisteluiden puutteesta huolimatta sentään vähän jo edennytkin, kanavaa oli jäljellä 1 cm ja se oli jo kahdelle sormelle auki, joten mitään ballonkeja ei tarvita jos käynnistykseen asti joudutaan, voidaan käynnistää siis kalvojen puhkaisulla suoraan. Lääkäri kyllä sanoi, että tuo epämukava sisätutkimuskin jo voi usein laukaista sen verran prostaglandiineja, että synnytys käynnistyy siitä. Pidän peukkuja, vaikken suoranaisesti enää usko tämän itse käynnistyvän ennen kuin näen (vai tunnen?). No, lääkäri varoitti myös, että verta voi sitten vähän vuodella ja toden totta sellaista pientä valumaa on sen jälkeen tullut. Plussaa se, että käsittääkseni se verikin siellä laukaisee sitä prostaglandiinia. Vielä ei tosin yhden yhtä supistusta ole tullut, mutta kohdunsuu tuntuu kyllä aika kipeältä. 

Sitten otettiin ultra käyttöön ja raivotarjonnassa tyyppi on edelleen, jeejee! Painoarvioksi tuli pitkän mittailun jälkeen (kaveri liikkui tässä kohti ihan hulluna ihan kuin korvatakseen tuon sykekäyrän puutteet, mikä tietty vähän vaikeutti mittaamista) 4100g. Apua! Siis tiedänhän minä, että melkein viidennes vauvoista syntyy yli nelikiloisina ja että mahtuminen on enemmän kiinni lantiosta kuin vauvan koosta, mutta silti. Ihan sama, vaikka kuinka olen pitkäkin vielä (joku tosin sanoi, että pituudella on isompi merkitys lantioon kuin varsinaisella lantion leveydellä, mutta tiedä häntä). Silti kuulostaa isolta ja pieni ahdistus on siitäkin nyt tässä jälkikäteen noussut, vaikka arvio onkin vain arvio. Lapsivettä oli normaalisti eikä mitään poikkeavaa näkynyt, mikä oli tietty huojentavaa kuulla. 

Eli nyt sitten vain odotetaan. Kiva, kun meni pari yötä puihin ja nyt väsyttäisi ja silti pitäisi pysyä mahdollisimman paljon pystyasennossa, että synnytys voisi helpommin käynnistyä. Kaveri ehdotti torkkuja jumppapallon päällä sänkyyn nojaten. Kuulostaa aika extreme-urheilulta, mutta ehkä sitä voi ainakin kokeilla?

EDIT. Lisäyksenä lapsen mitat, joita hatarasti muistelen ultrauksen yhteydessä nähneeni (voivat olla oikein tai olla olematta, kun asiaa parin päivän jälkeen miettii, ei oikein varma taida voida olla...). Harmi kun en kirjannut näitä ylös silloin heti, mutta kaikkea ei vaan tajuu...

• bp 97 (pään halkaisija - tää hirvittää eniten, millä tuo mahtuu, toivottavasti tarjonta on sitten kohdallaan...)
• ac 371 (vartalonympärys)
• fm 78 (reisiluu)