torstai 6. kesäkuuta 2013

Onko toi maitoa? Ja muut ihanat raskausoireet

Onhan tässä kaikenmoisia oireita tähänkin raskauteen mahtunut ja eniten hämmentäviä varmaan ovat olleet juuri ne, joista ei ollut ikinä kuullutkaan. Niitä oireita taas, jotka jotenkin ennen raskautta olin noteerannut (aamupahoinvointi, närästys, jatkuva pissillä ravaaminen ja liitoskivut) mulle ei oikeastaan koskaan tullutkaan. Ällöpostaus, tiedän, mutta mä oon tästä helteestä nyt niin pissed off, että yksi ällöpostaus sopii tunnelmaan oikein passelisti.

Etukäteismaidot?
Toissapäivänä makasin yöpaidassa jo ja taisin pikkiriikkisen nukahtaa. Herätessä paidassa oli vasemman rinnan kohdalla märkä läntti. Yritin keksiä tapoja, jolla se voisi olla esim. kuolaa, mutten keksinyt mitään kulmaa millä olisin sen siihen nukkuma-asennostani saanut. Jäljelle jää päätelmä, että siinä oli ekat maidot. Lisää ei ole tullut, mutta nyt jo pari-kolme viikkoa nännien päihin on päivän aikana tullut aina vähän sellaista kellertävää, vähän kiteistä eritettä jota aluksi luulin Bio-oilin jäämistöksi, mutta kamaa tulee tasaisesti silloinkin kun en ole muistanut rasvata ihoa. Toisaalta positiivista, että rinnat starttaavat jo nyt ennen vauvan tuloa, toivottavasti se enteilee hyvää ajatellen tulevaa imetystäkin?

Apua, mun maha naksuu?!
Ei mitään käryä, kauanko tätä oikeasti on kestänyt, mutta kuukauden verran olen kyseisen ilmiön noteerannutkin. Neuvolantädillä ei ollut aavistustakaan, että tuollaista koskaan kenelläkään olisi ollut, mutta onneksi keskustelufoorumeilta löytyi apu ilmiölle, joka ei taida olla ihan niin harvinainen kuin mitä luulisi. Ainakin kahdenlaista selitystä on tarjottu tähän: joko naksunta kuuluu sikiön nivelistä tai äidin (kohdun)kalvoista. Joka tapauksessa hyyvin outoa, kun sen ensimmäisen kerran tajusi.

Outo oksennusrefleksi
Kuten sanottua, varsinaista pahoinvointia mulla ei ollut, sellaista epämääräistä ällötystä vaan ensimmäisellä puolikkaalla, joka pysyi poissa kyllä kun söi tasaisesti (=koko ajan). Mutta sen sijaan tuli outo oksennusrefleksi, varsinkin aamuisin. Ihan pienimmästäkin kurkun taakse osuvasta asiasta tai möykkyisestä koostumuksesta (hammasharja tai -tahnavaahto, kaurapuuro, kaikki jugurtit joissa on "sattumia", you name it) alkoi hirvittävä kakominen. Yhdessä vaiheessa totesin jopa helpommaksi olla syömättä lainkaan jugurttia tai oikeastaan edes aamupalaa kuin vasta töissä, hampaidenpesukin onnistui, kun roikotti itseään korkealla lavuaarin yläpuolella ja pesi hampaat suu kokonaan alaspäin, niin ettei mitään voinut valua kurkkuun..

Selkävaivat
No näitähän on riittänyt. Alkuraskaudessa oli sitä menkkamaista jomotusta vähän joka puolella. Raskauden puolivälin jälkeen kasvava maha alkoi asettaa mun notkoselälle entistä kovempia vaatimuksia ja vaikka aluksi tuntui siltä, että pienessä liikkeessä pysyminen auttaa, niin viimeistään siinä vaiheessa kun heitti kaikki toiveet selällään nukkumisesta oireet alkoivat pahentua lonkan jäykistyessä. Viimeisellä kolmanneksella mukaan tuli vielä ne himskatin SI-liitoksien jumiutumiseen/virheasentoihin liittyvät kivut. Ensimmäistä kertaa elämässäni oon siinä tilanteessa, että vitsit kun tekiskin mieli venytellä, vaan kun ei voi. Pieni liike (=kävely) auttaa edelleen, mutta jos erehtyy kumartelemaan tai tekemään liian kovilla tehoilla, jumahtaa koko selkä niin täysin, että seuraavana päivänä vaaditaan Jii nostamaan mua ylös tuolilta, sängyltä jne. Turhauttaa.

Lonkkavaivat
Kahdenkaltaista vaivaa. Ensimmäinen tuli raskauden puolivälissä, kun ei enää voinut nukkua selällään verenkierron pysäyttämisen (vai mitä se nyt oli?) pelossa. Sitä ennen yritin vielä selkäasentoa siten, että kampesin jalat koukkuasentoon tyynyillä jne. Mutta sitten oli pakko vaihtaa pelkkään kylkiasentoon ja lonkat valittivat päätöksestä heti, samoin selkä. Ostimme aikoinaan Jiin kanssa vielä nimenomaan kovan sängyn, se on selällään nukkuessa ehdottomasti paras, mutta jatkuvalla kylkiasennolla lonkille kuolemaksi. Homma helpottui vasta, kun lykkäsin kaikki vieraspeitot patjan ja aluslakanan väliin, mutta jumissa koko lonkkaosasto on silti. Mikä on tosi outoa viimeistään siinä vaiheessa, kun ne lonkan nivelet alkavat selvästi viimeisellä kolmanneksella irrota liitoksistaan ja välillä tuntuu siltä, että uskaltaako kävellä ollenkaan kun reisiluut leijuvat irtonaisina jossain tuolla. Olen silti kiitollinen tästä -  tilaa tuo varmaan tekee lantioon kyllä synnytystä ajatellen, tai joustoa nyt ainakin.

Hermokipu reisissä
Säikäytti mut melkein kuoliaaksi ensimmäisen kerran tapahtuessaan. Viikon verran olin oikeasti ihan varma siitä, että nyt on joku veritulppa tullut. Enemmän asiaa tarkkailtuani totesin kuitenkin, että tuo tulee esille vain silloin, kun poika survoo päätään alas lantioon. Kun oiretta alkoi olla myös toisessa reidessä (esiintyy siis sellaisina pistävinä kipuina sisäreidessä joka tuntuu välillä vievän koko jalan alta), totesin että täytyy johtua siitä että lapsen pää onnistuu lantiossa puristamaan jotain hermotusta ja kunnolla.

Raskausarvet
Tänään on siis 41+0 ja raskausarpia mahanseudulla on 0. Se yllätti. Sekin yllätti, kun yksi maaliskuun päivä aamulla ei ollut mitään ja illalla katsoessani molempien rintojen alapuolelle oli ilmestynyt juurikin niitä ihania punaisia juovia. Jotenkin siihen en ollut varautunut ja tottuminen vei aikaa. Onneksi siippa ei edes kunnolla niitä huomannut, piti oikein korostetusti esitellä, että tajusi ja silloinkin kommentti oli, että aha. Mutta vatsassa on tullut sellaisia lähelle ihon pintaa tunkevia verisuonia, en tiedä sitten onko kuinka paljon parempia kuin ne aidot ja oikeat raskausarvet. Ollaan silti iloisia siitä mitä on, ellei nyt sitten sen ensi viikon aikana pamahda koko maha täyteen, kun menin 0 arvella elvistelemään. Varmuuden vuoksi olen välillä lätkinyt rintojen lisäksi sitä Bio-Oilia kyllä ihan mahaankin. Toivottavasti auttaa.

Närästys
Väitin alussa, ettei ole ollut. No ei olekaan, paitsi satunnaisesti silloin kun lapsi on todella korkealla. Ja silloin kyllä närästääkin ihan kunnolla, onneksi sain vielä kaverilta tämän synnytyksen jälkeen lisäpaketin Rennietä. Onneksi lapsi veivaa itseään ylösalas niin tiheään, että kahta peräkkäistä närästyspäivää(iltaa) en muista.

Painonnousu
Juu, tiesinhän minä että kiloja varmaan tulee, mutta en ajatellut että kun lähtee normipainoisesta ja on vähän huonommalla itsekurilla varustettu henkilö, niin näin paljon. Siinä vaiheessa kun vaaka näytti yli kahdeksankymmentä pärjäsin vielä. Mutta nyt kun lukemat ovat jo yli yhdeksänkymmentä, on aika turha selitellä mitään. Synnärille voi jäädä se kymppi tai vähän reilu jos käy mäihä, mutta kyllä tässä on imetyksellä aika paljon paikattavaa sitten, jotta päästään lähtöpainoon. Niitä kärrylenkkejä odotellessa...

Ummetus, ruoansulatusvaivat ja ne peräpukamat...
Osasto Ällöööö. Ruoansulatus veti ongelmille oikeastaan heti raskauden alussa ja sitä riemua on riittänyt. Ummetus on ollut jatkuva seuralainen ja sen kaverina ilmeisesti seuranneet perävaivat, eli verenvuotona ilmenevät peräpukamat tai mitä lie haavaumia sitten ovatkaan. Se yksi pukama tuli ulos asti, mutta tässä äitiyslomalla sekin on saatu kuriin, luumujen natustelulla ja huolellisella pesulla ja rasvauksella lähinnä. Jännityksellä odotan, mikä tilanne on synnytyksen jälkeen, mitään "puskemista" kun ei systeemi tunnu kestävän ollenkaan ja aina kun lapsi siirtyy alas, tulee oireita uudelleen. Synnytyksessähän ei koskaan kumpaakaan ilmene, vai?

Valkovuoto
Ällöosio jatkuu. Mutta no kidding, yksi huomattavin ja ärsyttävin raskausoire. Koko raskauden, kaikissa eri koostumuksissa mitä kuvitella saattaa. Pysyvänä puolena on ollut tosiaan vain ilmenemisvolyymi: sairaan paljon.

Väsymys
Tästä olin kyllä kuullut, mutten uskonut. Ihan järjettömän väsyttävää puuhaa tämä raskaana olo, vetänyt mun kropan ihan puhki. Asiaa ei ole auttanut nukkumisongelmat, mutta silloinkin kun saa mielestään ihan hyvin unta ja herää yöllä vaikka vaan kerran pissille, voi olla päiviä, jolloin ei kertakaikkiaan jaksa yhtään mitään. Niin kuin vaikka eilen, jolloin vedin parin tunnin päikkärit, vaikka piti siivota. Just just jaksoin leffaan niiden turvin... Olen ollut varmaan aika lähellä työuupumustakin joskus ja tämä on kyllä siitä erilaista väsymystä, että poislukien näitä viimeisen odotuksen päiviä tämä ei ole niin henkistä, vaan ihan puhtaasti fyysisenä ilmenevää loputonta väsymystä.

Iiiso Maha
Nauran täällä edelleen serkun kommentille siitä, että mulla on eeppinen maha. Kaikki sanovat, että selvä poikamaha, takaa ei näy ollenkaan mutta sivusuunnassa mahdutaan enää just just ovista. Kuva ei todella tee oikeutta tilanteelle, mutta onpa nyt yksi tätäkin blogia korostamassa. Mulla on aivan suhteettoman pitkät jalat ja järjettömän lyhyt selkä (kiva ostaa istuvia vaatteita...), mikä osaltaan luo vaikutelmaa siitä, että maha on valtava. Se kasvoi ihan viime metreille kyllä sf-mitan keskikäyrällä jonka jälkeen bongasi yläkäyrälle, mutta tässä vaiheessa mitat ovat kai enempi vähempi mitä sattuu ja kuulemma voi tyypin asento vaikuttaa siihen paljon. Oon silti varma, että joku kuuden kilon vauva siellä asuu, jos ei se kohta ala tulla ulospäin. No tietysti jos ajattelee sitten niinpäin, että onpahan tyyppi valmiimpi ulkomaailmaan, jos on valmiiksi vähän enemmän elopainoa... Silti, kyllä tuo on varmasti ainakin semmoinen kymmenen kilon setti tuossa vatsankohdalla, joten ei ihme, että sitä on vähän raskas jo kanniskella mukanaan. Kyllä minä silti siitä vihdoin ja viimein taidan ylpeäkin olla, nyt kun ajatukseen on tottunut. Raskausviikoilla 20-30 kaikki kommentointi mahaan liittyen loukkasi aika pahasti..



Muitakin kivoja oireita on ollut, kuten kasvoihin tulleet oudot kuivat kohdat/ihottuma joka ei millään Bepanthen-kuurillakaan tunnu lähtevän. Kylmä oli koko alkuraskauden ja se paljon puhuttu kuuma ja hormoihikoilu sekä turvotus iski kyllä nyt vasta helteillä niin, että eilen piti kesken leffareissun hakea Prismasta kokoa isommat sandaalit, ettei koko reissu jäänyt kesken. Mojova rakko istuu tuossa jalansyrjässä... Turvotuksesta kukaan ei muuten sanonut, että sitä voi tulla naamaankin, tosi kiva. Ja ehkä oireena pitää sanoa vielä kaikki ne vieraat mahantaputtajat. What gives? Se on outoa, tyypit, lopettakaa se!

On sitten toisaalta joku positiivinenkin: ei enää allergiaa, tai siis ilman mitään lääkkeitä ollaan pärjätty tämä kevät, mikä on ehdottomasti superhienoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti